Viime viikolla kirjoitin kuvauksen. Se oli esineestä, jonka ulkomuodolle ja olemukselle en ollut aiemmin onnistunut löytämään sanoja. Ulkoisen kuvailun lisäksi liitin kuvaukseen tunteen, jota se herätti päähenkilössä ja vertasin sitä johonkin, mitä hän oli nähnyt aiemmin. Esine on tärkeä tarinan kannalta ja siksi sen kuvaileminen on ollut mielenpäällä jo pitkään. Silti meni viikkoja, ennen kuin löysin sille oikeat sanat. Aikaisempiakin yrityksiä oli ollut, mutta aivot löivät aina tyhjää, kun mietin asiaa.
Tälläkin kertaa sanat syntyivät suunnittelematta. Kun kirjoitin jotain aivan muuta enkä ajatellut esinettä millään lailla. Muistan tilanteesta vain sen, että istuin ruokapöydän äärellä, mutta en sitä, mitä kirjoitin sillä hetkellä tai mikä tarkalleen loksahti paikoilleen ja synnytti sanat.
Suunnittelematonta oli myös heinäkuun editointirupeama. Kun puhuin Epäonnistuneesta nanoprojektista edellisen kerran ilmoitin pistäväni tekstin hetkeksi tauolle ja jatkavani sen parissa elokuun puolella. Ainoa asia, jota sain tehdä projektin eteen, oli ajatteleminen ja koska ajatteleminen on helpompaa kynä kädessä, minä kirjoitin. Mietin juonta ja hahmoja ja tiivistämisen tarvetta. Pohdin sitä osaa juonesta, joka teki tarinasta liian mutkikkaan. Purin tekstin ongelmakohdat osiin ja yritin keksiä, miten ne voisi korjata. Kirjoitin sivukaupalla tekstiä, kunnes vähän ennen kuun vaihdetta huomasin, että olin ratkaissut melkein kaikki juoneen liittyvät ongelmat. Lepuuttamisen sijaan heinäkuu meni editoidessa ja tauko siirtyi kuukaudella eteenpäin.
Onko teksti siis valmis? No ei ihan. Tiivistäminen pisti lopun hiukan uusiksi ja synnytti yhden ison ongelman, jota en ole onnistunut vielä ratkaisemaan. Tänään tein tiedostosta viimeisen varmuuskopion ja seuraavat kaksikymmentäkuusi päivää teksti lojuu kuvitteellisen lipastonlaatikon pohjalla, jonka avaimen olen antanut jonkun toisen haltuun.
Huomenna jäämme puolison kanssa lomalle mikä on puolestaan oivallinen tilaisuus pistää projekti katkolle. Tekstin saattaminen valmiiksi vaatisi vielä muutaman hyvän oivalluksen. En aseta lomalle minkäänlaisia tavoitteita kirjoittamisen suhteen vaikka toivonkin jonkin liikahtavan taas mielessä ja löytäisin ratkaisut tekstin viimeisiinkin ongelmakohtiin.