En suunnitellut pitäväni puolentoistakuukauden mittaista blogitaukoa, mutta toukokuu vain vilahti ohi ja sitten oltiinkin jo kesässä.
Tällä viikolla ajatukset ovat pyörineet pitkästä aikaa Epäonnistuneen nanoprojektin parissa. Epäonnistunut nanoprojekti on nuortenkirja, jota työstin viime syksyn erään kustantaman antaman palautteen perusteella. Tammikuussa lähetin tekstin takaisin ja kolme viikkoa myöhemmin tuli hylsy.
Voin valehtelematta sanoa, että alkuvuoden hylsy oli kova paikka. Vaikka olin yrittänyt asennoitua jo lähetysvaiheessa, ettei mitään oltu sovittu eikä mikään ollut varmaa, niin silti hylsy veti jalat alta. Hylsyn mukana tuli kuitenkin vielä paljon rakentavaa palautetta, joten selvittyäni pahimmasta itsesäälistä, editoin tekstin vielä kertaalleen ja laitoin uudelleen matkaan.
Kuluvalla viikolla tuli sitten seuraava yhteydenotto. Oli alustavaa kiinnostusta, paljon hyviä huomioita ja toive, että laittaisin jossain vaiheessa uuden version tulemaan. Joten viikonloppu on mennyt pohtiessa: miten kertoa sama tarina, mutta tiiviimmin?
En tiedä vielä mikä on oikea vastaus tähän ongelmaan. Tiiviimmin kun voi tarkoittaa vähemmän juonta, vähemmän hahmoja tai jotain kivaa yhdistelmä näiden kahden välillä. Päätöksellä ei ole onneksi minkäänlaista kiirettä. Tällä hetkellä työstän projektia Kahdeksan, jonka ensimmäinen versio on vielä pahasti kesken. Siksi voisin hyvin viettää kesän vielä tämän kässärin parissa ja vaihtaa projektia vasta elokuun puolella.
Pidempi tauko antaisi myös tilaa ajatella. Kiireellä kun saan tuskin mitään järkevää aikaiseksi.
Hienoa, että vaikka hylsy varmasti veti maton jalkojen alta, sait palautetta ja toiveikkuutta tulevaa ajatellen! Elän vahvasti mukana, kiva kun annoit tilannepäivityksen! 🙂
Kiitos viestistä 🙂
Hylsy oli tosiaan vaikea, mutta olen kiitollinen, että sain vielä palautetta tekstiin.
Toivottavasti kirjoittaminen sujuu silläkin puolen ruutua.