Viime päivinä olen miettinyt nimiä: paikkojen nimiä, projektinimiä ja varsinkin ihmisten nimiä. Joskus nimet syntyvät helposti. Mieleen tulee hahmo ja heti perään nimi, mutta on myös toisenlaisia tapauksia, joissa nimi ei synny millään.
Kuten projekti, jota tällä hetkellä työstän, ja jota olen kutsunut täällä blogin puolella (toivottavasti vain toistaiseksi) nimellä Uusi nimetön projekti. Tarvitseeko projekti paremman työnimen? Ehdottomasti. Onko minulla ainuttakaan ehdotusta? Ei tietenkään.
Enemmän kuin projektin nimiä olen miettinyt hahmojen nimiä. Osa hahmoista saavat nimensä nopeasti, kun taas toiset käyvät läpi useamman vaihtoehdon ennen kuin jokin toimii. Joskus kuvittelen löytäneeni hahmolle sopivan nimen, mutta huomaan myöhemmin kutsuvani luontevammin jotakuta toista tällä nimellä ja alkuperäinen hahmo päätyy jälleen nimettömien joukkoon.
Aina paraskaan yritys löytää hyvä nimi ei tuota minkäänlaista tulosta, joten käytän kiertoilmaisuja ja nimeän hahmon joksikin, joka kuvaa häntä edes jollain tavoin. Siksi käsikirjoituksen sivuilla on pyörinyt Farmaseutti, Poika, Norjan poika ja Hukkunut tyttö. Hukkunut tyttö löysi nimensä, kun kirjoitin kohtausta tytön isästä ja tämä kutsui tyttöä Selmaksi. Norjan poika löysi nimensä myös kertotietä, kun mieleen tuli ensin siskon nimi ja hänen kautta vasta veljen.
Joskus hyväkin kirjoitussessio voi tyssätä nimettömään hahmoon, joten googletan suomalaisia nimiä tai painelen Regenerate-nappia Behind the name -sivun satunnaisnimigeneraattorissa ja luotan siihen, että vaikka nimivalinta ei ehkä osu vielä täysin nappiin, niin jossain vaiheessa hahmo löytää kyllä nimensä.
Olin juuri tulossa kysymään, mitä sinulle kuuluu – kivaa, että olitkin kirjoittanut uuden päivityksen blogiin! 🙂
Olen niitä kirjoittajia, jotka yleensä keksivät hahmoille nimiä helposti, ja jos joku hahmoista on vailla nimeä, se vaivaa jatkuvasti takaraivossa, kunnes päädyn valitsemaan jonkin. En tiedä sitten, olenko onnekas tässä asiassa, vai tyydynkö vain nopeasti/helposti keksimiini nimiin, enkä yleensä enää vaihtele niitä, jos ensimmäinen idea on ollut sopiva. Nykyisessä käsikirjoituksessa on tosin yksi hahmo, jonka nimi on vaihtanut kerran tai kahdesti, ihan vain vahvistaakseen poikkeuksen. 🙂
Miten kirjoittamisesi on nyt sujunut kevään koittaessa – lisääkö lisääntyvä valo kirjoittamistasi vai laittaako se kapuloita rattaisiin?
Poikkeuksia on toki aina, mutta tuo on hieno taito, että nimet tulevat nopeasti ja pysyvät enimmäkseen muuttumattomina 🙂
Olet oikeassa, että nimettömät hahmot vaivaavat takaraivossa. Siksi ne on pakko nimetä edes jotenkuten, että teksti etenee. Ennen kuin hahmoilla on edes jokin nimi, heistä kirjoittaminen tuntuu mahdottomalta.
Kevät ei ole koskaan ollut lempivuodenaikaani, mutta valolla ei ole onneksi mitään tekemistä kirjoittamisen kanssa 🙂 Kevät on ollut kuitenkin muilla tavoin haastava, mikä on vaikuttanut negatiivisesti kirjoittamismotivaatioon ja se on puolestaan heijastunut tänne blogiin.
Toivottavasti väsymys on hellittänyt sillä puolen ruutua. Kahden työn tekeminen lomittain on rankkaa, joten ei ihme, jos kirjoittaminen on takkuillut sinulla.