Minulle on pikkuhiljaa alkanut valkenemaan, että Projekti K:sta on tulossa massiivinen. Se, minkä piti olla pieni ja tiivis nuortenromaani, on muuttumassa hallitsemattomaksi järkäleeksi.
Projekti K on niitä projekteja, jonka juonen sain melkein valmiina pakettina. Käsikirjoituksen päähenkilö on pyörinyt mielessä jo vuosia ja tiesin aina, että jossain vaiheessa haluan kirjoittaa hänestä. Kaikki nämä vuodet hahmo oli kuitenkin irrallinen ja juoneton. Tiesin suurin piirtein kuka hän oli, mutta en sitä, mitä hänen oli tarkoitus tehdä. Monta kertaa yritin väsätä hahmolle jonkinlaista tarinaa, mutta mikään ei koskaan toiminut. Sitten jossain vaiheessa kevättä, juoni vain tuli.
Kun lähdin työstämään Projekti K:n rakennetta käytin apuna Savannah Gilbotin versiota, Save The Cat Writes a Novel -oppaan juonisuunnitelmasta (beat sheet). Eli jaoin käsikirjoituksen neljään osaan ja sitten vielä juonisuunnitelman mukaisiin kohtauksiin. Jos olen oppinut jotain omasta prosessistani näiden vuosien aikana niin sen, että moni asia selkenee vasta kirjoittaessa, minkä takia on aivan turhaa suunnitella koko tarina kerrallaan. Siksi keskityin vain ensimmäiseen näytökseen ja suunnittelin kohtausluettelon ainoastaan sen osalta.
Ensimmäinen kerta, kun mietin tämän projektin massiivisuutta, tapahtui, kun ylitin kymmenentuhannen sanan rajan. Katselin sitä mitä olin saanut aikaiseksi ja sitten kaikkea sitä, mikä oli vielä kirjoittamatta. Ensimmäisen näytöksen pitäisi kattaa 20% käsikirjoituksen pituudesta ja kymppitonnin jälkeen en ollut vielä edes puolessa välissä.
Perjantaina sain valmiiksi ensimmäisen näytöksen raakaversion. Niin kuin kaikki ensimmäiset versioni, se oli aukkoista. Teksti oli tiivistä, koska ensimmäisessä versiossa lätkäisen tapahtumat paikoilleen enkä kuvaile oikeastaan mitään. Siitä puuttui osa luvuista, useampi hahmo ja ainakin yksi sivujuoni, jonka pitäisi alkaa ensimmäisen näytöksen kohdalla. Aukkoisuudestaan huolimatta, sanamäärä oli silti yli 18 tuhatta.
Perjantaina minulle sitten juolahti, että mitä jos se, minkä luulin olevan vain yksi käsikirjoitus, onkin kolme? Siksi jaoin ensimmäisen näytöksen neljään ja asettelin valmiit kohtaukset suurin piirtein juonisuunnitelman mukaan. Omaksi yllätyksekseni kohtaukset asettuivat kivuttomasti uusille paikoilleen.
En tiedä vieläkään olenko kirjoittamassa järkälettä vai trilogiaa, mutta tuntuu silti hyvältä olla käsikirjoituksen tässä vaiheessa. Minulla on tarpeeksi tekstiä, jotta hahmotan mitä olen tekemässä ja jotain mitä voin editoida.