En suunnitellut pitäväni blogista näin pitkää taukoa, mutta näin tässä nyt kuitenkin kävi. Arki on pyörinyt omaa rataansa ja kirjoittaminen kulkenut kaiken muun rinnalla. Niin kuin joka vuosi, myös tänä vuonna joulu yllätti ja yhtäkkiä pitikin jo jaksaa miettiä lahjoja ja kaikkea muutakin jouluun liittyvää. Harmi, ettei tänä vuonna ole edes mitään kunnon vapaita, vaan nekin päivät ovat ihan minimissä.
Koska en todennäköisesti ehdi kirjoittamaan toista blogipostausta ensi viikolla, ajattelin jo tässä vaiheessa kirjoittaa vuoden viimeisen postauksen.
Vuoden 2022 tavoitteet
Tämän vuoden ainoa tavoitteeni oli saada Kellotorni valmiiksi ja siinä onnistuin. Voin valehtelematta sanoa, että Kellotorni on ollut vaikein käsikirjoitus, jota olen koskaan työstänyt. Kirjoitin sen ensimmäiset sanat jo syksyllä 2016 ja sen jälkeen kirjoitin sitä aina silloin tällöin, kun muut työt olivat tauolla. Pääprojekti tästä tuli vasta alkuvuodesta 2020.
Kellotornin teki vaikeaksi sen juoni (tai oikeastaan sen puute). Käsikirjoitus lähti aikoinaan liikkeelle ajatuksesta, mitä jos… Juoni tälle tarinalle syntyi sen sijaan vasta kirjoittaessa (ja varsinkin lukuisten uudelleenkirjoittamiskierrosten kautta). Käsikirjoituksen lopullinen sanamäärä on vähän alla 80 tuhatta, mutta olen tässä vuosien varrella kirjoittanut varmaan kolmesti tuon saman sanamäärän ja poistanut sitten suurimman osan.
Käsikirjoituksen suurin yksittäinen juonimuutos tapahtui keväällä, kun poistin käsikirjoituksen toisen päähahmon. Jos en olisi uskaltanut tehdä sitä, pyörittäisin tekstiä vieläkin koneella ja tuskailisin sen kanssa, että miksi tämä ei toimi?
Tällä hetkellä Kellotorni on maailmalla. Lähetin sen syksyllä kuuteen paikkaan ja toistaiseksi se on saanut osakseen jo yhden hylsyn. En aio asettaa tälle käsikirjoitukselle minkäänlaisia tavoitteita ensi vuodelle. Editoin sitä, jos se saa jostain vihreää valoa, mutta muuten se saa nyt olla. Pidempi tauko voisi tehdä meille molemmille hyvää. Olen myös sinut senkin ajatuksen kanssa, että ehkä tämä oli käsikirjoitus, joka minun piti saada kirjoitettua itsestäni ulos eikä siitä ollut koskaan tarkoitus tulla mitään muuta.
Ensi vuoden tavoitteet
Ensi vuodelle minulla on oikeastaan kaksi kirjoittamiseen liittyvää tavoitetta.
-
-
- Saada Epäonnistunut nanoprojekti valmiiksi
- Kirjoittaa seuraavan aikuisten käsikirjoituksen ensimmäinen versio.
-
En aseta tuolle ensimmäisellekään versiolle mitään sen suurempia paineita. Jos saan aikaiseksi painovalmista tavaraa niin hienoa, jos vain raakatekstin tasoista tekstiä niin sekin on ihan ok.
Tässä vielä viisi lyhyttä faktaa vuodelta 2022
Paras lukemani kirja: Bonnie Garmus – Kaikki on kemiaa
Huonoin lukemani kirja: Nyt ei tule mitään tiettyä mieleen. Varmaan joku niistä lukuisista kirjoista, jotka jätin kesken.
Mikä ilahdutti tänä vuonna: Epäonnistunut nano-projekti. Tätä on ollut ilo kirjoittaa.
Mikä harmitti tänä vuonna: Että kaikki kuuntelemani suomalaiset true-crime podcastit ovat siirtyneet maksumuurin taakse.
Paras päätös, jonka tein tänä vuonna: Lähteä instasta. Vaikka vielä vuosi sitten nautin instagramissa olemisesta niin tänä vuonna tuli joku pysähdys. En tainnut julkaista koko vuonna yhtäkään postausta. Välillä kävin katsomassa hölmöjä kissavideoita, mutta enimmäkseen en jaksanut edes aukaista koko appia. Instan ainoa hyvä puoli oli se, että sinne oli kätevä laittaa ylös lukemansa kirjat. Koska en jaksanut postata instaan edes kansikuvia niin minulla ei ole minkäänlaista kirjanpitoa siitä, mitä tuli tänä vuonna luettua.