Tekisi mieli kirjoittaa lisää. Naputella sanoja toistensa perään ja luoda jotain, jota ei hetki sitten ollut vielä olemassa. Valitettavasti aikaa ja energiaa ei koskaan ole yhtä paljon kuin intoa.
Epäonnistunut nanoprojekti porskuttaa hitaasti eteenpäin. Tällä hetkellä käsikirjoituksen proosa ei ole kovin kummoista, sen hahmot ovat riisipaperin hauraita ja syvällisemmistä tasoista ei ole tietoakaan. Käsikirjoituksessa ei ole sivujuonia eivätkä edes kaikki sen henkilöt ole vielä päässeet tarinaan mukaan. Tiedän kyllä keitä he ovat ja mikä on heidän roolinsa tässä tarinassa, mutta en silti osaa kirjoittaa heitä vielä sen sisään.
Ensimmäinen versio on itselleni aina tällaista, aukkoista. Sivujuoni on kyllä mielessä, mutta kaiken kirjoittaminen kerralla paperille on liian kaoottista. Varmasti on kirjoittajia, jotka pystyvät hallitsemaan kaikkia tarinansa aspekteja samanaikaisesti, mutta itse olen enemmän yhden asian nainen. Siksi ainoa asia, mihin keskityn tällä kierroksella, on pääjuoni. Kaikesta muusta teen muistiinpanoja ja siirrän ne syrjään. Niiden aika tulee sitten myöhemmin, kun palaan tekstin pariin seuraavilla kierroksilla.
Edellisessä blogipostauksessa luettelin asioita, jotka tuottavat minulle iloa. Jos olisin julkaissut tekstin pari päivää myöhemmin, olisin voinut lisätä listalle myös sen, että Supernotesiin tuli edellisen päivityksen yhteydessä suomenkielinen oikoluku. Laitteella ei voi vieläkään muuntaa kokonaista käsin kirjoitettua sivua tekstiksi (ominaisuus on kuitenkin jo työn alla), vaan kyse on samasta yhden rivin muuntamismahdollisuudesta kuin mitä laitteessa on tähän asti ollut vain englanniksi ja muutamalla muulla kielellä. Alustavien testien mukaan muuntaminen toimii hyvin, mitä nyt yksi puolison kirjoittama r-kirjain muuntui virheellisesti t:ksi. En tiedä oppiko laite virheistään vai kirjoittiko puoliso seuraavat ärränsä paremmin, mutta emme onnistuneet toistamaan virhettä enää seuraavilla yrityksillä.
Ihmisenä, joka on jo yli kymmenen vuotta odottanut Scriveneriin suomenkielistä oikolukua, olen oikeasti otettu, että Supernotesin tekijät eivät ohittaneet tätä meidän pientä kielialuetta.
Huom: jos kaipaat Scriveneriin edes jonkinlaista suomenkielistä oikolukua, niin tässä pieni kikkakolmonen, jolla sen voi saada.
Oli ihanaa kuulla, millainen 1. luonnoksesi on – on lohdullista tietää, että muutkin työskentelevät vaiheissa/kierroksissa. Minäkin teen vain muistiinpanoja lisättävistä tai muokattavista asioista editointisuunnitelman muodossa. Taidamme työskennellä siis hyvin samanlaisella tavalla. 🙂
Onhan se aina hauska kuulla, että jollakulla on samantyylisiä työskentelytapoja kuin itsellä 🙂
Kuuntelin eilen Arttu Tuomisen haastattelua Eevan kirjaklubissa. Tuominen kertoi miten monista muista kirjailijoista poiketen, ensimmäinen versio on hänelle kaikista haastavin, kun taas editointia (mitä moni muu taas inhoaa), on hänelle se mieluinen osuus. Ihmiselle, jolle editoiminen on sitä lempipuuhaa, tämä oli kiva kuula.
Nyt tarvon ensimmäisen version epämiellyttävässä suossa ja odotan innolla, että saisin tämän kierroksen loppuun.