Viime viikot olen miettinyt palautteita. Olen antanut palautetta yhdestä käsikirjoituksesta, mutta enimmäkseen olen työstänyt saamaani palautetta. Olen editoinut, poistanut ja kirjoittanut uutta ja ollut sekä täysin innostunut että totaalisen kyllästynyt koko käsikirjoitukseen. Kyllästyminen tapahtui onneksi vasta aivan viime metreillä. Todennäköisesti kyse on vain loppuväsymyksestä. Jotkut kirjoittajat saavat valtavasti energiaa, mitä lähemmäksi loppua he pääsevät itselleni käy taas päinvastoin. Mitä lähempänä olen loppua, sitä nihkeämmäksi kirjoittaminen muuttuu.
Olen tässä nyt viikon sisällä kantanut vähän turhankin paljon rahaa kahviloihin, mutta lohduttaudun sillä ajatuksella, että se on se hinta, joka minun on pitänyt maksaa saadakseni viimeiset kohtaukset kirjoitettua. Editoimisen kanssa ei ole ollut missään vaiheessa minkäänlaisia vaikeuksia, mutta uuden kirjoittaminen on ollut viime aikoina todella haastavaa. Kotona on liian helppo antaa periksi, kun teksti ei luista, mutta muualla, kun se ylihintainen latte tai tee seisoo jo pöydän nurkassa ja aikaa on parisen tuntia eikä muutakaan viihdykettä ole olemassa, niin kummasti se kynäkin pysyy paremmin kädessä. Monesti madallan rimaa sillä, että tavoitteena on vain kynän pitäminen liikkeessä. Jos saan aikaiseksi jotain järkevää niin hyvä, jos lopputuloksena on vain sivukaupalla tajunnanvirtaa, niin sekin on ihan OK. Toistaiseksi lopputuloksena on ollut enimmäkseen sitä tajunnanvirtaa, mutta aina sinne sekaan on sujahtanut myös ihan käyttökelpoistakin tavaraa.
Käsikirjoitus on tällä hetkellä 79 324 sanaa ja nyt mietin, että mitä seuraavaksi. Todennäköisesti vähän taukoa ja sitten voisin vihdoin hankkia Wordin tälle koneelle oikolukua varten. Voi olla, että tämä on se versio, joka lähtee jossain vaiheessa maailmalle tai voi olla, että tähän tulee vielä jotain muutoksia, kunhan saan käsikirjoitukseen edes jonkin verran etäisyyttä.