Muutama viikko sitten emännöin kaksi tapahtumaa työpaikkani puolesta. Ensin toimin haastattelijana Outi Hongiston uusimman kirjan julkaisutilaisuudessa. Oli hauskaa hypätä pitkästä aikaa haastattelijan rooliin. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt jo turhankin paljon aikaa.
Seuraava livehaastattelu on jo mielessä, mutta en ole vielä lähestynyt haastateltavaa asian tiimoilta tai päättänyt edes sitä, haluanko haastatella häntä keväällä vai vasta ensi syksynä.
Pari päivää myöhemmin emännöin Serafia Alhoa, joka luennoi aiheesta Tarinankerronnan anatomia (esityksen tallenne ja diat löytyvät linkin takaa).
Itselleni luennon tärkein anti oli ehdottomasti tarinakehä. Olen ollut tietoinen Alhon tarinakehästä jo jonkin aikaa ja kuunnellut ennenkin kuinka innostuneena hän siitä puhui, mutta jokin tuon parinviikon takaisen luennon aikana loksahti eri tavalla kohdilleen ja ymmärsin muutaman olennaisen asian omasta käsikirjoituksesta.
Seuraavan sunnuntaina sovelsin tarinakehän omaan keskeneräiseen kässäriin. Luulin alkuun, että senhän nyt väsää tunnissa kasaa, mutta tunteja kuluikin lopulta melkein viisi.
Nyt olen tässä parisen viikkoa korjaillut käsikirjoitusta tarinakehän avulla. Siirrellyt kohtauksia paikasta toiseen, poistellut kaikenlaista, joka tuntui väärältä jo kirjoitushetkellä, mutta josta syystä tai toisesta en osannut luopua. Olen myös kirjoitellut jonkin verran uutta tekstiä ja merkannut ylös niitä kohtauksia, joita pitäisi vielä kirjoittaa. Sitten, kun olen jossain vaiheessa saanut tämän kierroksen valmiiksi, pitää tehdä sama vielä toiselle kertojalle. Tässä on kuitenkin nyt vasta vain puolet tarinasta kasassa.