Osallistuin viime viikon viikonloppuna Psykologisen trillerin kirjoittamisen kurssille. Kaksi päivää ja 9 tuntia puhetta kirjottamisesta. Kun aloitin aamuseiskalta tekemään pizzaa, jotta meillä olisi miehen kanssa jotain syötävää päivän päätteeksi, niin valehtelen jos en sanoisi, etteikö kurssille ilmoittautuminen kaduttanut. Minulla oli yksi pelihomma ikävästi kesken ja olisin kyllä niin paljon mieluummin jatkanut pelijuttujen parissa. Näin jälkikäteen ajateltuna voin sanoa, että onneksi osallistuin. Ensinnäkin oli kiva kuulla puhetta kirjoittamisesta ja vaikkei kurssilla tutustunut kehenkään, niin oli silti hauskaa kuulla muiden osallistujien kirjoittamistaustoista. Osallistujien joukossa oli sekä julkaisseita että julkaisemattomia, eli hyvin kirjava porukka. Kurssilla puhuttiin henkilöhahmoista, epäluotettavasta kertojasta ja lukijan koukuttamisesta. Jonkin verran käsiteltiin myös kirjoittamista yleisesti sekä taustatutkimuksen tekemistä.
Luulen, että trillereistä voi puhua paljon pidempäänkin kuin vain 9 tuntia, mutta jopa tämä oli riittävä, että sain tästä jotain irti omaan käsikirjoitukseen. Suurin niistä oli oivallus, jonka sain ennen ensimmäisen päivän lounastaukoa. Olen ollut jo pidemmän aikaa tietoinen, että käsikirjoituksessani on eräs kliseinen yksityiskohta, joka ei tällä hetkellä toimi. Sen poistaminen kokonaan ei kuitenkaan tuntunut oikealta ratkaisulta. Kurssilla aloin sitten miettimään, että mitä jos vaihdan tämän yksityiskohdan päähenkilöiden kesken. Otan sen pois yhdeltä ja annan toiselle. Sekoitan vähän sitä näkökulmaa, jossa tätä asiaa yleensä tarkastellaan.
Vaihdoksen ei (pitäisi) aiheuttaa kässärissä kovin suuria muutoksia. Loppu-osa tulee menemään osittain uusiksi, mutta muuten kyse on pienistä lisäyksistä. Vaihdos on tällä hetkellä vielä pohdintavaiheessa. Kirjoittelen aiheesta ja sen ympäriltä ja yritän hahmottaa, mitä kaikkea se tarkoittaa käsikirjoituksen kannalta. Kässärin nykyisestä versiosta minulla on vielä kaksi lukua kirjoittamatta ja niiden valmiiksi saaminen on tämän viikon tavoite. Sitten on aika laittaa kässäri hetkeksi tauolla ja keskittyä opiskeluihin ja keskeneräiseen esseeseen. Esseen deadline on 15.11. Eli viimeistään silloin voisin tarttua kässäriin uudestaan. Aikaisemmin vain siinä tilanteessa, että essee valmistuu etuajassa.
Sama Psykologisen trillerin kirjoittamisen kurssi pidetään uudestaan kuukauden päästä, joten jos on yhtään pohtinut trillerin kirjoittamista, niin voin ehdottomasti suositella. Minulla ei ole mitään kytköksiä kurssin vetäjään enkä tienaa mainostamisesta mitään. Viikonloppukurssilla piipahtaminen oli niin piristävä kokemus, että ehkä näitä pitäisi harrastaa vähän useammin.
Olen miettinyt jo jonkin aikaa, että haluanko mainostaa blogissani työtapahtumia, joita olen ollut mukana järjestämässä. Viikonloppukurssin jälkeen päätin, että miksipä ei. Ehkä nämä seuraavat tapahtumat innostavat jotakuta toista yhtä paljon kuin tuo trillerikurssi minua.
Rikoskirjallisuuden ystävät pääsevät 30.9. Rikoskirjailijan matkaan.
28.10. Pureudutaan sen sijaan Tarinankerronnan anatomiaan.
Ja jos on kiinnostunut saamaan palautetta omasta tekstistään ja antamaan sitä muille, niin Ison Omenan kirjaston kirjoituspiiri kokoontuu syksyllä vielä nelisen kertaa ja seuraavaan tapaamiseen mahtuu vielä hyvin mukaan.