Toni Kettinen on yksi kolmihenkisen punk-rockia soittavan Blossom Hill -bändin jäsen. Bändi on keikkaillut sekä kotimaassa että ulkomailla ja julkaissut yhteensä viisi levyä
Hei Toni. Esittelisitkö itsesi blogin lukijoille ja kertoisitko, mikä on Blossom Hill -bändin tarina?
Hei, Eeva ja kaikki lukijat! Olen Helsingissä asuva ihminen. Kuten mainitsitkin, soitan bändissä nimeltä Blossom Hill, jonka perustin lapsuudenystäväni Ilkka Niemisen ja Arho Viitalan kanssa vuonna 2005.
Mehän olimme Ilen kanssa soittaneet jo vuodesta 1992 lähtien, olimme tuolloin n. 10-vuotiaita. Meillä ei ollut oikeita soittimia, Ile soitti matkalaukuista ja kattilankansista valmistettuja rumpuja ja itse soitin mm. lelukitaraa, jonka kielistä ei tosin saanut musiikkia loihdittua. Lisäksi minulla oli äitini minulle askartelema pahvinen kitara, jossa ei ollut kieliä ollenkaan. Hyvin pian vanhempanne huomasivat, että lapset ovat selvästi tuosta hommasta niin kiinnostuneita, että heille varmaan täytyy hankkia oikeat rummut ja kitarat.
Tämähän on hirveän romanttinen tarina, yhdessä olemme niin ensimmäiset musiikilliset ensiaskeleet kuin monet muutkin asiat ottaneet. Tuntuu siltä, että punk-piireissä bändit ovat tavallisesti lyhytikäisiä ja ainakin jäsenistö vaihtuu usein. Olenkin tosi ylpeä siitä, että olemme olleet olemassa samalla kokoonpanolla jo yli viisitoista vuotta.
Olet sekä sanoittaja, että säveltäjä. Kun mielessäsi alkaa kehittymään uusi kappale, kumpi syntyy ensin, sävel vai sanat?
Alan usein kuulla laulua tai osia siitä päässäni ihan arkisissa tilanteissa – suihkussa, kävellessä, lukiessa, hampaita harjatessa… Näitä pätkiä sitten kehitellään valmiiksi kappaleiksi. Joskus kuulen samalla päässäni myös sanoja, joiden ympärille tekstit saattavat lopulta muodostua. Toisinaan teen lauluja soittelemalla kitaraa ja muodostamalla erilaisia sointukulkuja, joiden pohjalle melodiat rakentuvat. Yleensä kuitenkin melodia tulee ensin.
Minulla on myös aika ajoin aktiivinen bändi nimeltä Checking Line, jonka sanoitukset tekevät pääosin yhtyeen muut jäsenet. Checking Linen tapauksessa alan yleensä päässäni improvisoiden laulaa heidän valmiiksi tekemiään valmiita sanoja, jotka sitten soinnutan valmiiksi kappaleiksi. Olemme alusta asti sopineet, ettemme hio ilmaisuamme juuri lainkaan – ensimmäinen mieleen tullut idea lukitaan ja toteutetaan.
Blossom Hillin kanssa kappaleet saattavat muuttaa muotoaan ensimmäisistä versioista aika paljonkin. Muutamme tempoja ja rytmejä, lisäämme tai poistamme osia, muutamme melodioita yms. On virkistävää tehdä musiikkia erilaisin metodein ja kokeilla monenlaisia asioita.
Jos puhutaan uuden kappaleen työstämisestä. Kuinka paljon siitä on inspiraatiota ja kuinka paljon kovaa työtä?
Musiikin on oltava minulle tärkeää, enkä osaa ajatella tekeväni sitä ensisijaisesti jotain toista ihmistä varten. Kun ajattelen kuulijan rooliin vain itseni, tiedän mitä tehdä. Minkälaisen suunnan otan? Minkälaisen laulun tai levyn haluaisin itseltäni kuulla? Mistä haluan ammentaa?
On aikoja, kun en ole erityisen inspiroitunut. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että haluaisin olla jatkuvasti liikkeessä ja tehdä asioita. Voisi siis sanoa, että joskus inspiraation etsiminen on kovaa työtä. On tärkeää, että minulla on visio tulossa olevasta projektista ja joskus tuo visio ei vain ilmesty. Kun Under the North Star LP ilmestyi 2018, olin jonkin aikaa vähän lukossa, enkä oikein tiennyt, mihin seuraavaksi menisimme.
Keväänä 2020 moni asia muuttui. Äkkiä oltiin kotona, oli aikaa olla yksin ja aloittaa uusia asioita. Ostin paljon uusia levyjä ja kuuntelin kasapäin vanhoja. Rakastuin musiikkiin uudelleen ja pääsin tilaan, jossa kaikki musiikki kuulosti aivan taivaallisen ihanalta. Samalla uusia lauluja alkoi vain tippua kuin itsestään. Ostin sähkörummut, opettelin vähän soittamaan niitä ja äänitin parissa kuukaudessa demon tulevan albumin kappaleista.
Kappaleiden työstäminen ja harjoitteleminen bändin kanssa on tietenkin hauskaa, mutta onhan se myös kovaa työtä. Opettelemme soittamaan kappaleet, sovitamme ne mieleiseksemme, keksimme uusia juttuja ja muutoin organisoimme ne valmiiksi. Joskus nämä asiat syntyvät helpommin, joskus työstämistä vaaditaan enemmän. Kappaleen työstämiseen osallistuu koko bändi.
Olet julkaissut Night at the Dog Park -levyn yhteistyössä Laura Oksasen kanssa. Osa levyn biiseistä on sinun säveltämiäsi ja sanoittamiasi, osa Lauran. Song of the Nightbirds -kappale on sinun säveltämäsi, mutta Lauran sanoittama. Miten tällainen yhteistyössä tehty kappale syntyy? Kumman ideasta kappale lähti liikkeelle?
Tutustuin Lauraan 2014 Helsingin Varjokirjamessuilla, johon meitä molempia oli pyydetty esiintymään. Olin jo tuolloin muutaman vuoden esiintynyt myös akustisesti ikään kuin sooloartistina, vaikka esitin ja esitän yhä pääosin Blossom Hillin kappaleita. Laura sen sijaan tekee suomenkielistä musiikkia nimellä Ulla Kolla, jona hän Varjokirjamessuillakin esiintyi. Kysyin Lauralta, kiinnostaisiko häntä kanssani tehdä kanssani levy ja hän taisi myöntyä saman tien. Aloimme sitten soitella yhdessä ja pallotella ideoita hänen luonaan. Sanoituksia kirjoitimme omissa oloissamme tahoillamme, jonka jälkeen esittelimme niitä toisillemme ja hioimme toistemme tekstejä.
Osa levyn kappaleista oli olemassa ainakin jossain muodossa jo paljon aiemmin. Song of the Nightbirds saattoi olla mielessäni jo viitisen vuotta ennen kuin tutustuin Lauraan. Laura sitten teki siihen hienon tekstin.
Night at the Dog Park oli kiva projekti ja siitä jäi hyvät muistot. Meillä sattui olemaan yhteisiä ystäviä, joita pyysimme levylle soittamaan ja olemme muutamia kertoja esiintyneetkin yhdessä.
Blossom Hill on punk-rock bändi, kun taas Lauran kanssa levyttämäsi levy on folk/popmusiikkia. Onko musiikin lajilla mitään väliä, kappaleiden synnyllä tai niiden työstämisellä? Pystytkö etukäteen päättämään, minkä tyyppistä musiikkia tänään luot?
Punk-musiikissa on yleisen tulkinnan mukaan leimallista musiikillisista ansioista piittaamattomuus, yksinkertaisuus ja viimeistelemättömyys. Toisin sanoen kuka tahansa saa luvan kertoa sanottavansa missä muodossa tahansa. Tässä tulkinnassa olennaista onkin kulttuurinen konteksti, johon tuo sanottava asettuu. Punkkiin yhdistetään usein suorat kannanotot, jotka yhdistyvät mahdollisimman yksinkertaiseen musiikilliseen ilmaisuun. Me kuitenkin pyrimme vähän estetisoimaan sanomaamme, joten emme välttämättä ihan mahdu tähän määritelmään.
Lajien väliltä voi usein löytää yhtymäkohtia. Olin 2009 seuraamassa hootenanny-iltamaa, jossa joukko folk-muusikoita esiintyi vuorollaan ja vuorotta, yhdessä ja erikseen. Kaikki tuona iltana esiintyneet henkilöt olivat loistavia muusikoita, mutta muuten tapahtumasta jäi olo, että siinä kulttuurissa kuka tahansa voi nousta lavalle tulkitsemaan kappaleensa. Esitys kesti yli neljä tuntia, enkä ole kenties koskaan nähnyt sellaista musiikin esittämisen riemua. Esimerkiksi hip hop -kulttuurissa on käsittääkseni paljon samaa – kynnys saa olla matalalla ja pelkkä into ajaa pitkälle. Ne myös punkin tavoin ovat ainakin jossain vaiheessa olleet poliittisia liikkeitä.
Night at the Dog Parkia tehdessä kuuntelin toki paljon perinteistä amerikkalaista pop- ja folk-musiikkia, Motown-soulia ja country-musiikkiakin. Noista lähteistä ihan tarkoituksella ammensin, mutta en silti näe kappaleiden kirjoittamisessa suurta eroa. Blossom Hillissä meitä on kolme jäsentä ja soittimet ovat sähkökitara, sähköbasso ja rummut. Kun me soitamme yhdessä, se on rock ’n’ roll -ilmaisua. Dog Parkissa lähtökohdat musiikin muotoon olivat toisenlaiset, joten se tietenkin ohjasi tekemistä. Se, millaisia instrumentteja ja kokoonpanoja milloinkin käytetään, on valinta. Valinta on myös se, minkälaiseen muotoon sävelmät sovitetaan.
Sekä Blossom Hillin, että Laura Oksasen kanssa tekemäsi levyt ovat indielevyjä. Millaista on tuottaa oma levy? Mitä kaikkea pitää ottaa huomioon?
On ennen kaikkea otettava huomioon, että aihe on poliittinen. Tämä on meidän omaa kulttuuriamme, joka pyrkii toimimaan omilla ehdoillaan niin sanotun valtavirtakulttuurin ulkopuolella. Näiden pyrkimysten puitteissa on selvää, että mahdollisimman monenlaiset kaupalliset toimijat jätetään toiminnan ulkopuolelle ja ettei tekemäämme taidetta, tai miksi sitä sitten halutaankaan kutsua, ensisijaisesti ohjaile mikään rahoittaja, kustantaja tai kuviteltu kohderyhmä.
Indie, TSI tai DIY ovat aina häilyviä käsitteitä, sillä harva pystyy tai haluaa tehdä kaikkea itse. Mekin saamme ja tarvitsemme apua esimerkiksi levyjen kansitaiteessa, musiikin tuotannossa, miksauksessa ja monessa muussa asiassa. Tärkein ajatus on kuitenkin se, että langat ovat omissa käsissämme ja usein pyydämme ystäviämme apuun. Bändissä oleminen tai musiikin tekeminen ei kuitenkaan meille ole vain musiikin soittamista, vaan siihen liittyy monenlaisia asioita levynkansien suunnittelusta siihen, että postitamme levyjä niitä meiltä tilanneille ihmisille. Jos asioita ei tekisi näin, tuntuisi kuin joku tulisi puuttumaan elämääni ja siihen liittyviin arvoihin ja valintoihin.
Aihetta sivuten on nostettava esiin internetin ja tarkemmin ns. sosiaalisen median vaikutus moniin yhteiskunnallisiin muutoksiin, jotka koskevat myös musiikkikulttuuria. Tietoverkon ulkopuolisen informaation laajamittaiseen levittämiseen tarvitaan usein joko paljon rahaa tai kaupallisia kytköksiä. Tervehdin monen muun tavoin ilolla muutosta, jonka internet ja sen lähtökohtaisesti demokraattinen informaation tuottamisen malli on tuonut. Monet aiemmin vaietut tahot ovat saaneet viime aikoina ääntään kuuluviin. Valeuutisten ja monenlaisen disinformaation vastapainona on syntynyt lukemattomia myönteisiä poliittisia muutosliikkeitä, jotka ovat saaneet huomattavaa vipuvoimaa internetistä ja sosiaalisesta mediasta. Musiikkikentällä suurten levy-yhtiöiden rooli on kaventunut ja monia artisteja on noussut esiin ilman perinteisten teollisten portinvartijoiden kulkulupaa. Siitä minä nautin.
Tämän ympärille on kuitenkin muodostunut jonkinlainen alustatalous, jonka näennäinen demokraattisuus ja “ilmaisuus” näyttää oudosti hämärtäneen sen, että suuri osa informaatiosta kulkee verosuunnittelevien monikansallisten yhtiöiden, jotka eivät varsinaisesti edusta mitään indie-kulttuuria, läpi. Kuunnellaksesi MDC:n “Corporate Deathburger” -kappaleen saatat ensin joutua kuuntelemaan hampurilaisyhtiön mainoksen. Muutama alusta on kerännyt niin suuren määrän käyttäjiä, että vaihtoehdot viestinnän toimivaan läpivientiin ovat vähissä. Monet ovat luopuneet riippumattomuudestaan ja siirtyneet käyttämään näitä alustoja, koska kynnys on matala ja informaatio tavoittaa paljon ihmisiä. Internetin ulkopuolisessa maailmassa tämä on verrattavissa suuriin levy-yhtiöihin tai markkinavetoisiin tiedotusvälineisiin.
Internetkin voi olla anarkistinen tila, jossa yhteisö jakaa informaatiota omaehtoisesti. Jakamistalouden uutta avaava potentiaali ja itsemääräämisoikeus on kuitenkin kadonnut jonnekin matkan varrelle ja kapitalismi on syönyt suuren osan ala- ja vastakulttuureista isoon suuhunsa. Suuryritysten varjon alle keskittynyt jakaminen ei ajatusta mainitsemastasi indie- eli itsenäisestä toiminnasta toteuta.
Mistä ammennat inspiraatiota musiikkiisi? Kuinka omakohtaisia kappaleet ovat?
Viime vuosina on hyvästä syystä käyty paljon keskustelua siitä, kenen ääni kulttuurissa ja yhteiskunnassa kuuluu ja mistä nämä syyt johtuvat. Edelleen pääosassa ovat kaltaisteni miesten kertomat mielipiteet, elämät, tarinat ja todellisuus. Tämä ei kuitenkaan mielestäni tarkoita, etteikö minunkin pitäisi kuvata sitä todellisuutta, jossa elän. Eikä vain todellisuutta vaan myös ympäristöä, jota ei vielä ole. Haluan ajatella, että taide muokkaa todellisuutta, eikä vain toisin päin. Haluan olla osa tätä, koska kaltaisteni ihmisten ympäristössä tarvitaan uutta todellisuutta.
Nautin ajatuksesta, että minun ääneni on minun omani ja voin tehdä sillä mitä haluan. Haluan, että musiikissani kuuluu se monimuotoisuus, jota elämässä itsessään on ja mitä siinä toivoisin olevan. Nautin siitä ristiriidasta, että voin valkoisena miehenä, jonka musiikillinen perintö tulee Rolling Stonesilta ja AC/DC:ltä, esittää esimerkiksi feminististä kritiikkiä. Haluan sekä voida osoittaa solidaarisuutta seksuaalivähemmistöjä kohtaan että tehdä rakkauslaulun naispuoliselle kumppanilleni, koska se kaikki on minua. Haluan osaltani purkaa tiettyjä konventioita, joita myös punk-kulttuuriin ja sen musiikkiin liitetään.
Musiikki on jatkuvaa epävarmaa kokeilua ja pidän siitä niin. Se ei myöskään ole kestävää sikäli, että me muutumme ja ympäröivä maailmamme muuttuu. Tämä on ihan mahtava juttu, sillä näin edessä on aina jotain uutta.
Onko koronavuosi vaikuttanut luovuuteesi tai työskentelytapaasi?
Koronavuosi on tietenkin vähentänyt kaikenlaisten konserttien ja muiden yhteisöllisten tapahtumien määrää. Musiikin tekemisen työskentelytavat eivät varsinaisesti ole muuten muuttuneet. Aikaa vain on enemmän uuden tekemiseen, koska keikkoja varten ei tavalliseen tapaan harjoitella. Kuten aiemmin kerroinkin, teimme uuden Blossom Hill –levyn keväiden 2020 ja 2021 välillä ja tuona aikana perustin myös kokonaan uuden bändin, jonka kanssa muuten kävimme viime viikolla äänittämässä kuusi kappaletta. Ne varmasti julkaistaan vielä tämän kesän aikana.
Työskentelet kokopäiväisesti kirjastossa täällä pääkaupunkiseudulla. Mistä löydät aikaa ja energiaa luoda musiikkia päivätyön ohessa?
Työhän on asioiden edistämistä, asioiden edistäminen luo energiaa! Minä olen todella onnellinen elämässäni, jossa voin organisoitua monilla eri tavoin erilaisten ihmisten kanssa tekemään tärkeiksi kokemiamme asioita. Kirjastotyössä tapahtuva lasten lukutaitojen kehittäminen ja lukemaan innostaminen on minulle aktiivista kansalaisuutta siinä missä musiikin tekeminen, asioiden oppiminen, tämän haastattelun tekeminen tai muu yhteiskunnallinen osallistuminen. Olen etuoikeutetussa asemassa, sillä saan tehdä monenlaisia asioita joista nautin ja joita pidän tärkeinä. Ne tuovat energiaa ja niiden takia elämä on mielekästä.
Toisinaan minulle kyllä tuottaa haasteita se, etten ehdi tehdä kaikkia asioita, joita haluaisin. Puolisoni sanoo, että olen sellainen ihminen jonka päässä täytyy jatkuvasti olla jokin haaste tai projekti. En minä missään laiturinnokassa viihdy.
Mitäs seuraavaksi? Onko työn alla jotain uutta?
Suunnitelmissani on tehdä työtä ja rakastaa.
Blossom Hill facebookissa: https://fi-fi.facebook.com/blossomhillband/
Blossom Hillin Bandcamp sivut: https://blossomhill.bandcamp.com/
Toni Kettisen Bandcamp sivut: https://tonikettinen.bandcamp.com/
Ulla Kollan Souncloud-sivut: https://soundcloud.com/ullakolla
Sarjan aikaisemmat haastattelut: Kurkistus prosessiin.