Jokunen kuukausi sitten aloin haaveilemaan syrjähypystä. Että jättäisin tämän nykyisen kässärini hetkeksi rauhaan ja karkaisin uuden tarinan matkaan. Jossain vaiheessa kevättä päätin sitten tehdä juuri näin. Syrjähypyn kohteeksi valikoitui eräs vanha teksti, jonka kirjoitin alun perin jo vuonna 2018. Kyse on lyhyestä tekstistä (vähän päälle 500 sanasta), joka vähän muokattuna olisi erinomainen ensimmäinen luku.
Kesäprojekti ei ole kovin pitkä, ehkä noin 20 000 sanan hujakoilla. Se on siis lyhempi kuin puoli NaNoWriMoa ja tarpeeksi lyhyt, jotta voisin saada sen valmiiksi ennen elokuuta ja kesälomaa.
En ole kirjoittanut Kesäprojektista vielä sanaakaan. Projektin viralliseen aloituspäivään on aika lailla vielä viikko aikaa. Toistaiseksi olen vain lukenut muutaman kirjan taustatutkimusmielessä ja miettinyt kaikenlaista projektiin liittyvää. En tiedä tästä projektista vieläkään kaikkea, mutta tiedän tarpeeksi, jotta voin aloittaa.
Ja mitä tapahtuu Kellotornille?
No alkuperäinen suunnitelma oli pistää se kokonaan tauolle. Mutta, koska opiskelut ovat nakertaneet aika reippaasti kirjoitusaikaani, niin en ole Kellotornin kanssa ihan niin pitkällä kuin olisin halunnut. Joten työstän sitten kahta käsikirjoitusta samanaikaisesti. En tiedä miten se tulee onnistumaan (jos siis mitenkään), sillä en ole koskaan kirjoittanut kahta tekstiä yhtä aikaa. Voi olla, että projektit ruokkivat toisiaan ja kumpikin sujuu, tai sitten käy juuri päinvastoin ja mikään ei suju.
Odotan innolla kokemuksiasi kahden projektin välillä hyppimisestä: se tuntuu olevan varsin suosittu tapa pitää niin sanotusti kynä jatkuvassa liikkeessä! 🙂 Tsemppiä uuteenkin projektiin, jään seuraamaan mielenkiinnolla sen etenemistä!
Ja kiitos linkkaamastasi blogikirjoituksesta! Olin lukenut sen aiemminkin, mutta unohtanut sittemmin kokonaan – oli kiinnostavaa verrata, miten oma suunnitteluprosessi meni tuohon malliin verrattuna. (Hyvin samalla tavalla! 🙂
Ah, pääsisipä käsikirjoituksen ja suunnittelutiedostojen äärelle! Mutta jälleen on työpäivä, ehkä illalla sitten vähän…
Sen verran kesäprojektista on jo ollut iloa, että kun annoin itselleni luvan miettiä kesäprojektia, niin toinenkin kässäri on sujunut paremmin.
Mutta saa tosiaan nähdä, miten tämä sujuu sitten, kun kirjoitan kahta.
”Ah, pääsisipä käsikirjoituksen ja suunnittelutiedostojen äärelle! Mutta jälleen on työpäivä, ehkä illalla sitten vähän…”
Aina on valitettavasti työpäivä 😀