Ilona Tuomisen esikoiskirja Ja jollen sinua saa ilmestyi vuoden 2021 alussa. Alakoulun opettajana työskentelevä Tuominen voitti vuonna 2019 Kouvolan dekkaripäivien novellikilpailun.
Hei Ilona. Esittelisitkö itsesi blogin lukijoille ja kertoisitko mistä esikoisteoksesi kertoo?
Olen Ilona, turkulainen opettaja ja kirjailija. Esikoisteokseni Ja jollen sinua saa on kotikaupunkiini sijoittuva jännitystarina, jossa päähenkilö Riia löytää sattumalta ruumiin ja ajautuu osaksi sarjamurhaajajahdiksi yltyvää murhatutkintaa.
Mistä tämä kirja sai alkunsa?
Aloitin käsikirjoituksen syksyllä 2017. Olin kirjoittanut siihen mennessä vain pari vuotta ja lähinnä itseäni kiinnostavia tarinoita, ja tämäkin käsikirjoitus lähti liikkeelle siitä, millaisen jännitystarinan olisin itse halunnut lukea. Sisällytin siihen tyylilajissa rakastamani jutut, jätin pois ne mistä en pitänyt ja yritin keksiä jotain hieman erilaista, jolla erottua muista jännitystarinoista. Tiesin heti, etten kirjoittaisi tarinaa poliisin näkökulmasta, vaan valitsin keskiöön sivullisen henkilön.
Voitit vuonna 2019 Kouvolan dekkaripäivien novellikilpailun. Liittyikö voittoteksti julkaistuun kirjaasi ja jos ei, niin mistä sen tarina sai kimmokkeensa?
Voittoteksti ei sisällöltään liity mitenkään esikoisteokseeni. Dekkaripäivien teemana oli 2019 ”rikos rikkoo luontoa”: tarinan piti kertoa joko rikoksesta luonnossa tai rikoksesta luontoa vastaan. Aihe innosti minua, ja kirjoitin novellini todella nopeasti. Tarina oli sekoitus arkirealismia ja mystiikkaa, kamalaa ja kaunista. Alkusysäyksen kirjoitukselle antoi isoveljeni, joka oli kauan sitten lenkillä Hirvensalon pururadalla ollessaan törmännyt hirveen. Vastaavanlainen kohtaus löytyy novellistakin.
Mikä oli ensimmäinen lause, jonka kirjoitit käsikirjoitukseen ja löytyykö se vielä julkaistussa kirjassa?
En muista! Kirjoitan yleensä aika lineaarisesti (tärkeät, mielessäni selvät kohtaukset ensin, sitten etenen alusta täytellen aukkoja), joten kyllä ensimmäinen kirjoittamani lause on jossain vaiheessa ollut ensimmäisessä luvussa. Uskoisin sen olevan yhä mukana, muokattuna tosin.
Olet ammatiltasi alakoulun opettaja. Miten löysit aikaa ja energiaa kirjoittaa päivätyön ohessa?
Uskon aiemman työni kääntäjänä auttaneen minua. Kääntäjänä opin hyvän rytmin tekstin tuottamiseen ja muokkaamiseen sekä ennen kaikkea työskentelyn aikatauluttamiseen. Kirjoitushetkeni saattavat vaihdella pituudeltaan jaksamiseni mukaan, mutta ne ovat usein tehokkaita. Annan myös itselleni lepäilyn anteeksi. En piiskaa itseäni, jos en välillä onnistu tuottamaan tekstiä, en aseta päivä- tai edes viikkotavoitteita edistymiselleni. Välillä en vain jaksa töiden jälkeen muuta kuin nukkua.
Onko koronavuosi vaikuttanut luovuuteesi tai kirjoittamisprosessiisi?
Äitini luonnehti minua aikoinaan sanomalla, että olen ”omaa rauhaa arvostava”. Viihdyn hyvin yksin, joten kun viime keväänä siirryimme etäkouluun ja sosiaalisia kontakteja tuli rajoittaa, ajattelin pärjääväni ongelmitta. Olin kuitenkin jo parin viikon jälkeen aivan lukossa ja väsyneempi kuin koskaan aiemmin. Kaipasin hirveästi ihmisiä ympärilleni. Aloitin samaan aikaan työskentelyn kustannustoimittajani Tiina Eskola-Delikourasin kanssa, mutta onneksi työskentelymme oli koronasta huolimatta todella sujuvaa. Emme ehtineet edes tavata kasvotusten ennen koronarajoituksia, mutta olimme silti heti samalla aaltopituudella. Työstimme Ja jollen sinua saa -käsikirjoitusta melkein vuoden 2020 loppuun asti, ja sen jälkeen olen kirjoitellut uusia juttuja. Ehkä koronavuonna kirjoittamistani voisi kuvailla eteenpäin puskemiseksi: väsyttää, mutta jaksaa, jaksaa.
Ja jollen sinua saa -kirjan naisuhrien kohtalo on aika synkkä. Miten päädyit kirjoittamaan paloittelusurmista? Onko mielessäsi aina pyörinyt murhanhimoisia ajatuksia?
Naisuhrien kohtalo on yleisesti jännityskirjallisuudessa hyvin synkkä. Kun kerran päädyin kuitenkin tuottamaan heitä lisää, päätin yrittää tehdä sen tavalla, joka antaa myös uhreille äänen: kirjan päähenkilö kuuluu samaan porukkaan uhrien kanssa, hän kokee voimakasta yhteyttä heihin. Uhrit eivät ole pelkkiä kauniita ruumiita. Lukijalle ei edes paljasteta, miten uhrit loppujen lopuksi kuolivat, heidän kokemuksensa jätetään pitkälti lukijan mielikuvituksen varaan. Heidän viimeisistä hetkistään kerrotaan ainoastaan, että he tekivät kaikkensa selviytyäkseen.
Murhanhimoisia ajatuksia pyörii jonkun verran vielä mielessä, ainakin yhden kirjan verran…
Millainen prosessi kustannussopimuksen saaminen oli?
Kirjoitin käsikirjoituksesta pari versiota. Tarjosin ihan ensimmäistä versiota muutamalle kustantamolle, mutta sen kanssa ei vielä tärpännyt. Sain Kouvolan dekkaripäivien voitosta virtaa kirjoittaa vielä uuden version, ja se herätti kiinnostusta kahdessa kustantamossa. Minulle tarjottiin molemmista sopimusta, ja päädyin valitsemaan Bazar Kustannuksen.
Millaista palautetta sait kustannustoimittajaltasi ja onko teksti muuttunut paljon kustantamisprosessin aikana?
Minua varoiteltiin heti kustannusprosessin alussa, ettei käsikirjoitukseen pyydettyjen muutosten määrää kannattanut säikähtää. Muutosehdotuksia tulee varsinkin esikoiskirjailijoiden teksteihin usein paljon, enkä minä ollut tässä poikkeus. Kyllähän merkintöjen määrä aluksi hirvitti, mutta sulateltuani niitä pari päivää ryhdyin hommiin. Pallottelimme Tiinan kanssa ideoita, poistimme turhia sivujuonia ja -hahmoja, lisäsimme juonenkäänteitä ja lihaa päähenkilöiden luiden ympärille.
Lähdin liikkeelle siitä, että kokeneet alan ammattilaiset kyllä tiesivät, mistä puhuivat, eivätkä pyydetyt muutokset olleet turhia. Käytännössä Tiina osoitti minulle kohdat, joille oli tehtävä jotain tai joissa oli jokin ongelma, ja minä kehitin uusia ideoita ja ratkaisuja, joista valitsimme yhdessä toimivimmat. Prosessi oli loppujen lopuksi yllättävän kivuton.
Kuinka helposti tai vaikeasti kirjan nimi syntyi? Oliko nimi sinun ehdotuksesi vai kustantajan?
Ja jollen sinua saa oli kustantamon ehdotus. Käsikirjoituksen työnimi oli hieman erikoinen, enkä ollut siihen mitenkään erityisesti kiintynyt. Kustantamolla oli pitkä lista ehdotuksia, joista valitsin itselleni mieluisimmat, ja niistä sitten poimittiin kirjan lopullinen nimi. Ja jolle sinua saa on mielestäni yhtä aikaa runollinen ja uhkaava, täydellinen tälle tarinalle.
Mitäs seuraavaksi? Joko mielessä pyörii jo uusi tarina?
Kyllä, koronasta huolimatta uusi käsikirjoitus edistyy. Tarinoita pyörii jatkuvasti mielessä, on vaikeaa päättää, mihin niistä tarttuisi seuraavaksi.
Sarjan aikaisemmat haastattelut: Kurkistus prosessiin.