Katsoin tuossa jokin aika sitten elokuvan nimeltä Let Them All Talk. Lyhkäisyydessään elokuva kertoo kirjailijasta, joka viettää viikon Queen Mary II -laivalla siskonpojan, parin vanhan ystävän ja keskeneräisen (ja vaikean) käsikirjoituksen parissa.
Elokuvan traileri teki tehtävänsä täydellisesti. Mielenkiintoinen juoni, ytimekästä ja nokkelaa dialogia ja iloista ja energistä musiikkia, joka sopii mainiosti tämänkaltaisten vähän kevyempien elokuvien tyyliin.
Jos minun täytyisi tiivistää kaikkien lukemieni kirjoitusoppaiden ohjeet hyvästä dialogista, se menisi suurin piirtein näin:
1. Ihmisten luontainen tapa keskustella keskenään ei ole hyvää dialogia.
2. Kielioppisääntöjä liian orjallinen noudattaminen saa dialogin kuulostamaan jäykältä ja epäuskottavalta.
3. Selkeältä ja luontevalta kuulostava dialogi on yhdistelmä kumpaakin yllä olevasta säännöstä.
Ihmisten luontainen tapa keskustella on oikeastaan aika sekasotkuista. He aloittavat lauseita, mitä eivät koskaan saata loppuun, he pomppivat asiasta toiseen, keskeyttävät puhekumppaniaan, käyttävät paljon täytesanoja ja jaarittelevat loputtomiin samasta asiasta.
Kieliopillisesti liian virheetön teksti ei myöskään toimi dialogissa, koska se ei kuulosta luonnolliselta. Harva meistä, jos enää kukaan, puhuu kirjakieltä.
Dialogia koskee oikeastaan ihan sama sääntö kuin kaikkia käsikirjoituksessa olevia kohtauksiakin, eli sen täytyy viedä tarinaa eteenpäin. Tämän takia ei kannata kirjoittaa auki jokaista tervehdystä tai säästä jaarittelua ja jos asia ei ole juonen kannalta tärkeää, niin anopin/työkaverin/naapurin kuulumisten kertaamiset voi suosiolla jättää väliin.
Selkeältä ja luonnolliselta kuulostava dialogi on perimiltään täysin luonnotonta ja keinotekoista. Lausetasolla sen pitäisi olla niin sujuvaa, että se kuljettaa tarinaa eteenpäin, mutta samaan aikaan se ei saa olla niin täydellisesti kirjoitettua, että siitä katoaa luonnollisuus.
Valitettavasti ytimekäs ja nokkela eivät todellakaan ole ne sanat, jolla kuvaisin Let Them All Talk -elokuvan dialogia.
Elokuvan dialogi ei toiminut, koska se kuulosti todella haperoivalta. Lauseet olivat täynnä täytesanoja ja toistoja, ja moni keskustelu sai vain pohtimaan, että mikä tämänkin kohtauksen tarkoitus oikein oli?
Ystävämme Wikipedia ja IMDB osasivat sitten kertoa, että vaikka osa elokuvan dialogista oli käsikirjoitettua, niin suurin osa siitä oli improvisoitua. Ja tämä, hyvät lukijat, selitti mielestäni todella hyvin, miksi dialogi kuulosti niin heikolta.
Bonusärsytyksenä elokuvassa oli myös surkeat musiikit. Varsinkin eräs tietty jazzipimputus, joka ei toiminut lainkaan niissä kohtauksissa, joissa sitä soitettiin. Trailerissa se ei taas ärsyttänyt yhtään, koska sitä ei soitettu siellä kertaakaan.
Tämän postauksen tarkoitus ei todellakaan ole lytätä kyseistä elokuvaa ja käännyttää ketään katsomasta sitä. Päinvastoin! Oikeastaan suosittelen tämän elokuvan katsomista kaikille, joita kirjoittaminen kiinnostaa, jos ei muusta syystä niin juuri dialogin takia.
Jos joku teistä hyvät lukijat on nähnyt kyseisen elokuvan, kuulisin mielelläni mitä mieltä olitte siitä. Varsinkin, jos olet kanssani täysin eri mieltä 🙂