Aaltoilua

Jos olisi kirjoittanut tämän postauksen tiistaina, kuten alun perin suunnittelin, olisin kuvaillut kässäriä vaikeaksi, tunteitani käsikirjoitusta kohtaan lannistuneeksi ja vertaillut koko kirjoitusprosessia hampaidenkiskomiseen. Jos olisin kirjoittanut tämän postauksen keskiviikkona, hampaidenkiskomisesta ei olisi ollut puhettakaan, torstaina se olisi ollut oleellinen osa koko blogipostauksen sisältöä, kun taas perjantaina ei lainkaan.

Kyllä minä vieläkin kuvailen käsikirjoitusta vaikeaksi, siitä ei valitettavasti pääse eroon. Tunnelmat käsikirjoituksen suhteet sen sijaan vaihtelevat. Välillä se innostaa, välillä mikään ei toimi. Juoni on liian monimutkainen ja epäuskottava, henkilöhahmot tylsiä ja kaksiulotteisia ja juonenkäänteet kliseisiä ja ennalta-arvattavia. Välillä taas kaikki toimii ja uskon, että kyllä tämäkin vielä tästä valmistuu.

Eilen huomasin taas hyvin selkeästi, kuinka iso vaikutus hyvällä kirjoituspäivällä oli koko päivän mielialaan. Kiitos turhan aikaisen herätyksen (ei suunniteltu eikä edes kissan syytä), sain kirjoitettua melkein parisen tuntia ennen aamukahveja ja melkein tunnin sen jälkeen. Eiliseen hyvään mielialaan vaikutti sekin, että ulkona oli ensimäistä kertaa tänä syksynä jotain talvennäköistä meininkiä! Valitettavasti ainakin tämä osa hyvästä mielestä tulee sulamaan pois viimeistään tämän päivän aikana.

Muuta

Kirjamessujen esiintymiseni voi nähdä nyt myös YouTubesta. Kiva, että näitä esiintymisiä voi nähdä vielä jälkikäteenkin eivätkä ne vaan kadonneet bittiavaruuteen.