En suunnitellut pitäväni melkein kuukauden pituista blogitaukoa, mutta sellainen tähän kuitenkin nyt keheytyi. Enimmäkseen siksi, että kun ei ollut mitään projektia työn alla niin eipäs ollut myöskään mitään sanottavaa. Mutta nyt on 🙂
Tauko
Syyskuu ei ollut kirjoituskuu. Lähetin tekstin alkukuusta kustannustoimittajalle luettavaksi ja vaikka olin suunnitellut kirjoittavani pois puuttuvia lukuja ja kohtauksia, niin kynä pysyi kädessä vain puolipakosta ja kirjoitin hädin tuskin mitään.
Enimmäkseen aika kului kaikenlaiseen muuhun tekemiseen eli ikkunoiden pesuun ja käsitöihin. Jopa lukeminenkin on takkuillut viime aikoina kiitos Kellotorniin liittyvän taustatutkimuskirjan, jota on, kaikesta mielenkiintoisuudestaan huolimatta, erittäin työlästä lukea. Kirjasta on jäljellä viimeiset 85 sivua ja toivon hartaasti, että lukujumi hellittää kirjan loppumisen myötä.
Palautetta
Viime viikolla sain osan kässäriin liittyvästä palautteesta ja lisää tulee, kunhan treffaamme kustannustoimittajan kanssaan parin viikon kuluttua. Nyt saadussa palautteessa oli huomioita isoista linjanvedoista, kuten käsikirjoituksen genren määrittelemisessä (nyt se on sekoitus kolmea eri genreä), mutta myös yksityiskohtaisempia kommentteja hahmojen motiiveihin liittyen tai heidän ääneensä
Parasta kustannustoimittajalta saadussa palautteessa on se, että he eivät koskaan sano suoraan, että korjaa tämä näin. Sen sijaan he nostavan käsikirjoituksen ongelmakohtia esille, jolloin asiaa pääsee pohtimaan tietenkin heidänkin kanssaan, mutta enimmäkseen itsekseen. Viimekuun projektityhjiön jälkeen, on ollut ihanaa olla taas täynnä tätä projektia. Jopa kirjoittaminen on taas sujunut. En ole kirjoittanut yhtäkään käsikirjoituksen lopulliseen versioon päättyvää sanaa vaan kaikenlaista pohdiskelua ja asioiden avaamista. Ehkä se viime kuun tyhjäkäynti oli ihan paikoillaan, sillä on ollut aivan ihanaa päästä sujahtamaan taas Kellotornin maailmaan.
Muuta
Torstaina 22.10. klo 18 esiinnyn Helsingin kirjamessuilla Senaatintori lavalla. Haastattelijana toimittaja Jonna Tapanainen.
Eihän ne virtuaaliset messut ole tietenkään sama asia kuin livemessut, mutta ihanaa, että ne järjestyivät edes tässä muodossa. Jospa sitä sitten taas ensi vuonna pääsee ihan livehypistelemään kirjoja.