Viime perjantaina lähetin käsikirjoituksen vihdoin koelukijoille ja sen jälkeen? No sen jälkeen olen lukenut Kellotorniin liittyviä kirjoja, pyörähtänyt lähikirjastossa hakemassa lisää lainattavaa ja käynyt tutustumassa itselleni täysin uuteen kirjastoon. Viime viikon aikana olen lukenut hyviä kirjoja, ei niin hyviä kirjoja ja jättänyt muutaman niistä kesken. Olen iloinnut siitä, että melkein 3kk matkalla ollut kesälaukku saapui vihdoin postiin ja todennut huvittuneena, että laukun kantohihnaa ei oltu sitten laitettukaan pakettiin mukaan. Olen myös vastaanottanut ja välittänyt eteenpäin suru-uutisia, tiskannut paljon käsin, haaveillut Smegin tiskikoneesta, rikkoutuneen vanhan koneen tilalta, ja hyväksynyt sen, että me ei olla laittamassa melkein 1500€ uuteen koneeseen.
Ja kaiken tämän keskellä olen myös kirjoittanut. En mitään järjettömiä määriä enkä todellakaan päivittäin, mutta kuitenkin. Käsikirjoitusvapaata on vielä pari viikkoa jäljellä ja tavoitteena on lukea kirjakasoja pienimmiksi ja kirjoitella niitä puuttuvia lukuja, joita kässäristä vielä on.
Ensimmäisen viikon jälkeen pitää sanoa, että tauko on ollut ihan tervetullutta vaihtelua. Ei sitä tehdessä aina hahmota, kuinka paljon aikaa ja energiaa käsikirjoituksen työstäminen vaatii, ennen kuin on tilanteessa, ettei työstettävää enää ole. Olen jopa yllättynyt siitä, kuinka paljon aivokapasiteettiä tauko on vapauttanut. Onhan se käsikirjoitus jatkuvasti mielessä, mutta vähän rennommalla otteella.