Ajattelin tässä pitkästä aikaa laittaa taas vähän kirjoituskuulumisia. Mies sai luettua kässärin loppuun ja olin ihan positiivisesti yllättynyt, etten saanut täystyrmäystä. Mies kyseli tuossa jokin päivä sitten, että miksi minä odotin sitä täystyrmäystä ja syy oli siinä, että kaikki nämä vuodet, kun olen kirjoittanut Kellotornia, olen ollut tietoinen siitä, ettei se toiminut. Kässärissä on hyvä idea ja muutama kivasti kirjoitettu kohtaus ja luku, mutta kokonaisuus ei ole toiminut. Kellotorni alkoi toimimaan oikeastaan vasta nyt tänä keväänä, kun olen saanut keskittyä siihen kokonaisvaltaisesti. Sillä oli selvästi iso ero, että käväisinkö tarinassa silloin tällöin, kun Syvän maan juurilta kerkesin, vai saiko siihen uppoutua täysillä.
Ei täystyrmäys, ei tietenkään tarkoittanut sitä, ettenkö saanut palautetta. Mukana oli kaikenlaista, mutta nämä kolme olivat suurimmat epäkohdat.
-
-
- Hahmo P:n toiminta ei ole loogista. Ei ole oikeasti mitään järjellistä syytä, miksi hän hoitaa tiettyjä asioita. En ole kuitenkaan tappamassa hahmo P:tä, mutta L saa hoitaa nyt osan hänen hommistaan ja P pääsee tekemään vähän muuta.
- Keskikohta vaatii jotain. Tarina etenee keskikohdassa ihan hyvin, mutta se oli ehkä vähän liian tasaista, kun taas viimeiset 75 sivua oli pelkkää paljastustykitystä. Ja tätä pitää hiukan tasapainottaa.
- K:n ja L:n lukujen tasapaino ei aina toiminut. Jompikumpi unohtui välillä.
-
Kesäkuun alku on mennyt ihan editoidessa, ja loppukuu menee samoissa merkeissä samoin kuin heinäkuunkin pari ensimmäistä viikkoa. Sitten voisin lähettää kässärin seuraaville lukijoille. Ehdottelin jo parille kirjoittavalle ihmiselle, että olisiko heillä aikaa ja kiinnostusta lukea teksti. Yhdeltä sain jo myöntävän vastauksen ja yhdeltä vielä odotan vastausta. En todellakaan oleta, että kenelläkään on automaattisesti aikaa ja energiaa lukea tätä sillä kässäri on nyt jo melkein 400 sivua ja vähän veikkaan, että ollaan lähempänä 500 ennen kuin se lähtee syksyllä kustannustoimittajalle 🙂
Pitäisi kyllä oppia sanomaan asiansa lyhyemmin, ettei nämä kässärit olisi aina näin valtavia urakoita.