Viime viikko ja tämänkin alku (ja hyvin todennäköisesti myös loppuviikko) ovat menneet aika lailla tekstissä olevien kommenttien korjaamiseen. Tällä viikolla olen katsellut vanhoja elokuvajulisteita tietyltä aikakaudelta ja yrittänyt löytää sellaista, jossa näkyisi tähtiä. Olen miettinyt asuinpaikkoja ja selvittänyt googlemapsin avulla, kuinka pitkiä välimatkoja näiden paikkojen välillä on. Olen myös lisännyt kässäriin reaktioita ja tunteita ja tehnyt muita pienenpieniä muutoksia. Seuraavaksi pitäisi tehdä selvityksiä automerkeistä, mutta viimeyön olemattomien yöunien jälkeen taidan siirtää sen projektin huomiseksi.
Kommenttien lisäksi olen myös kirjoittanut uutta tekstiä. En yhtäkään kokonaista lukua, mutta pienempiä kohtauksia. Näitä olisi jäljellä vielä neljä ja jos niiden kirjoittaminen ei aiheuta mitään suurempia ongelmia, voisin yrittää saada ne tällä viikolla valmiiksi.
Ja vaikka olen tietoinen, että kässäri edistyy, niin silti se edistyminen tuntuu ihan tuskastuttavan hitaalta. Joka päivä tekisi mieli jatkaa pidempään kuin jaksaa enää ajatella. Onneksi uuden tekstin kirjoittaminen käyttää kuitenkin ihan eri lihaksia kuin noiden kommenttien läpikäyminen. Tässäkin auttaa varmaan se, että kirjoitan kaikki uudet tekstit käsin enkä koneella. Kone sylissä en varmaan saisi mitään järkevää aikaiseksi.
Muuta
Tänään se sitten tapahtui ja Syvän maan juuret arvosteltiin hesarissa!
Olen ollut kyllä niin kiitollinen kaikesta siitä huomiosta, jonka kirja on saanut osakseen. Hesarin ja Turun Sanomien arvostelut olivat kummatkin niin positiivisia ja näiden lisäksi kirja on saanut ihan kiitettävästi näkyvyyttä sekä blogien että Instagramin puolella.
Arvostelujen saaminen ei ole nykyisin (oliko se koskaan?) mitenkään itsestäänselvää, ei varsinkaan sanomalehtien sivuilla.
Ja jottei tämä postaus ole liian imelä ja positiivinen, niin olen minä nähnyt kirjasta myös pari yhden tähden arviotakin. Yksi löytyy Goodreadsin puolelta ja toinen Storytellistä 🙂