Taustatutkimusta

Jokin aika sitten minulta pyydettiin, että kertoisin vähän millaista taustatutkimusta tein Syvän maan juuria varten ja minähän lupasin, että joku päivä postaan aiheesta.

Ensimmäiseksi pieni varoitus, että jos kirja ei ole tuttu niin nyt tässä saattaa tulla nyt (hyvin)pieniä juonipaljastuksia, mutta, jos kirja on luettu tai juonipaljastukset eivät haittaa niin lukekaa vain eteenpäin.

Syvän maan juuret sai alkunsa niin, että mieleeni tuli kaksi kohtausta. Ensimmäinen näistä oli se, mikä tapahtuu sivulla 450 ja seuraava kohtaus se, mitä tapahtuu sivulla 448.

Kummankin kohtauksen dialogi tuli mieleen valmiina ja siirtyi miltei muuttumatta näistä alkukuvista kässäriin. Kumpikin kohtaus oli myös niin elokuvamainen, että ne paljastivat jo hyvin paljon tapahtumapaikasta ja ajasta. Tiesin esimerkiksi heti, että tarina sijoittuu Yhdysvaltojen etelään ja jonnekin 20-30 -lukujen tienoille.

Eräs työkaveri kysyi minulta kerran, että miksi Alabama ja vastaus oli, että se nyt sattui tulemaan ensimmäisenä mieleen. Oikeastaan olisin voinut sijoittaa tarinan mihin tahansa eteläksi luettavaan osavaltioon, ei sen olisi tarvinnut olla juuri Alabama.

Miten sitten aloittaa taustatutkimuksen tekemisen syvästä etelästä? No tässä apuun tuli ystävämme Wikipedia. Koska tietämykseni Alabamasta ja etelän rotusorrosta oli hyvin pintapuolista, niin ensimmäinen asia mitä tein oli se, että tulostin Wikipediasta Alabaman historiaa käsittelevän artikkelin samoin kuin rotusorrosta ja muusta siihen liittyvästä. Käytin wikiä, koska jostain oli vain pakko lähteä liikkeelle ja Wikipediaan pääsi käsiksi heti. Ei tarvinnut odottaa, että varaukset saapuvat kirjastoon tai Amazonin paketti tulee postiin.

Tekemäni taustatutkimuksen voi jakaa karkeasti kolmeen osaan

Orjuus, rotusorto ja yhteiskunta

Vaikka Syvän maan juuret ei sijoitukaan aikaan, kun orjuus oli voimissaan, niin se oli aihe, jota ei tietenkään voinut sivuttaa taustatutkimuksessa. Vuonna 1935 sisällissodan loppumisesta oli kuitenkin kulunut vain 70 vuotta ja oli vielä lähihistoriaa sen ajan ihmisille. Ei ollut esimerkiksi mitenkään tavatonta, että perheen isovanhemmat olivat syntyneet joko orjuuteen tai orjien omistajiksi. Onneksi esimerkiksi orjuuteen syntyneiden ihmisten elämäntarinoita tajuttiin tallentaa, kun he olivat vielä hengissä. Näitä kertomuksia löytyy helposti ihan googlettamalla ja näitä tarinoita tuli sekä luettua että kuunneltua.

Mitä tulee kirjallisuuteen, niin vanhin kirja, jonka luin aiheeseen liittyen oli Frances Kemblen Journal of a residence on a Georgian plantation in 1838-1839 (löytyy ainakin Helka-kirjastosta).

Kemblen kirjan suurin anti oli siinä, että se syvensi omaa tietämystäni orjuudesta ja orjien oloista. Ja vaikka Syvän maan juuret ei tosiaankaan käsittele orjuutta sinänsä, niin minusta oli tärkeää ja mielenkiintoista lukea pohjalle näistä aiheista. Tällaista pohjatietoa, mikä ei näy itse kässärissä, tuli luettua todella paljon.

Yksi kirja mistä ammensin paljon oli Edward Ballin Vereen kirjoitettu : plantaasin orjat ja isännät

Varsinkin Ballin kirja oli sellainen, josta löysin paljon aiheita, mitä sitten lähdin tutkimaan tarkemmin. Tämä kirja sai minut ymmärtämään ainakin sen, kuinka vahvasti menneisyys oli läsnä sekä niille ihmisille, jotka olivat syntyneet orjuuteen, että niille, jotka olivat menettäneet oman elämäntapansa, kun he hävisivät sodan.

Tämän lisäksi tuli luettua myös paljon liittyen mm. kansalaisoikeustaisteluihin, sodan jälkeiseen jälleenrakentamiseen, KKK:n historiaan sekä tietenkin 30-luvun lamasta.

Arki

Koska tiesin alusta lähtien, että osa tästä tarinasta kerrotaan lapsen näkökulmasta, niin kaikista eniten minua kiinnosti se, millaista tavallisten ihmisten arki oli. Millaista oli kasvaa etelässä, jos olit valkoinen tai musta. Millaisena se yhteiskunta näyttäytyi lapsen näkökulmasta, millaista oli käydä koulua 30-luvulla ja miten mustien ja valkoisten lasten kanssakäyminen muuttui, kun lapset kasvoivat.

Onneksi näistäkin aiheista löytyy paljon materiaalia. Nämä kaksi kirjaa olivat ainakin kovassa käytössä

Remembering Jim Crow : African Americans Tell About Life in the Segregated South

Growing Up Jim Crow: How Black and White Southern Children Learned Race

Näiden lisäksi tuli luettua myös paljon muistelmia ja elämänkertoja.

Seksuaalisuus

Ernestin seksuaalinen suuntautuminen oli minulle hyvin selvää alusta saakka. Siksi minua kiinnosti myös se, miten seksuaalivähemmistöt kokivat etelän. Että millaista oli kasvaa etelässä, kun siihen lisätään vielä tämäkin kerros.

Tietokirjojen lisäksi luin myös kaunokirjallisuutta, joka tavalla tai toisella liittyi asiaan tai aikakauteen. Esimerkiksi

Kathryn Stockettin Piiat (rotuerottelu + kansalaisoikeustaistelut + arki)

John Grishamin Lapsuuden talo (lapsuus etelässä 50-luvulla)

Stephen Kingin Tervetuloa Joylandiin (70-luvun kuvausta)

Yksi asia mihin panostin lukemisessa oli se, että jos vain mahdollista, niin yritin lukea kaiken suomeksi. Tämä ei johtunut siitä, etteikö englanti suju vaan siitä, että minua kiinnosti tietää, miten näistä asioista puhutaan suomeksi. Millaista sanasto käytetään, kun aiheena on syvä etelä ja rotusorto. Esimerkiksi, kun törmäsin Richard Wrightin Black boy -kirjaan niin ensimmäinen asia mitä tarkistin oli se, että löytyikö sitä suomeksi (onneksi löytyi). Tietokirjojen kohdalla oli tietenkin hankalaa löytää aiheesta suomeksi, mutta kaikki kaunokirjallisuus mitä luin oli suurimmaksi osaksi käännettyä.

Isojen kokonaisuuksien lisäksi taustatutkimukseen kuului myös paljon pienien asioiden tarkistaminen. Esimerkiksi se yksi iltapäivä, jolloin käytin tunteja siihen, että otin selvää millaisia kopiokoneita oli 70-luvulla ja miten ne toimivat. Näistä tunneista käteen jäi yksi pieni lause, jossa mainitsen valkoisen napin ja kumiläpän ja tämä koko kohtaus ei edes enää ole valmiissa käsikirjoituksessa. Muita tällaisia pieniä juttuja oli esimerkiksi varmistaa, että oliko 30-luvulla leivänpaahtimia (oli) tai miten perkolaattori toimii (30-luvulle meinasi alkuun livahtaa kahvinkeitin). Googletin minä senkin, että miten ongitaan (koska sekin on asia, mikä ei ole minulle tuttua).

Aineiston rajaus

Suurin osa siitä mitä luin kässäriä varten ei koskaan päätynyt lopulliseen kirjaan. Näistä esimerkkinä vaikkapa vuokraviljelijöiden riisto, se järjetön väkivalta (ja väkivallan uhka), missä suurin osa pojista eli, sekä mustien tyttöjen ja naisten kokema seksuaalinen väkivalta. Syvän maan juurien etelä saattaa tuntua nykylukijalta epäoikeudenmukaiselta ja väkivaltaiselta, mutta oikeasti se oli paljon pahempaa.

Syy näiden aiheiden poisjättämisessä ei ollut se, etteivätkö nämä olleet tärkeitä tai mielenkiintoisia aiheita vaan se, että kaikkea ei vain voi ympätä yhteen kirjaan. Taustatutkimuksen on kuitenkin tarkoitus tukea tarinaa eikä vaan kasvattaa sivumäärää.

Näitä samoja taktiikkoja käytän nyt Kellotornin kanssa. Luen sekä tietokirjoja että romaaneja, jotka liittyvät aiheeseen ja jos vain mahdollista, niin mielellään suomeksi. Jos minun pitää kirjoittaa kohtaus, josta en tiedä ihan kaikkea, niin kirjoitan sen silti ja syvänään sitten editoidessa.

Näin jälkikäteen ajateltuna, niin tulihan sitä luettua ihan hirveä määrä kaikenlaista tätä käsikirjoitusta varten, mutta prosessina taustatutkimus ei kuitenkaan missään vaiheessa tuntunut työläältä. Siitä ei myöskään missään vaiheessa muodostunut este tekstin edistymiselle. Taustatutkimus on mielestäni parhaimmillaan silloin, kun se kulkee luonnollisesti kirjoittamisen rinnalla.

Muuta

Länsiväylän haastattelu tuli ulos ja sen voi löytää täältä.