Luku numero 12 alkaa sanoilla [Kuvaile (kaupunginnimi) keskuskirjasto].
Kirjoitin nämä sanat eilen, kun katsoin keskeneräistä lukua ja mietin, etten jaksa kuvailla enää yhtäkään rakennusta. Nyt tämä työ on delegoitu sille minulle, joka elää tulevaisuudessa ja joka on ehtinyt lukea ne muutamat kirjastoon ja kirjastotyöhön liittyvät lähdeteokset, jotka olen jo hankkinut tätä projektia varten. Tämä tulevaisuudessa elävä minä osaa toivottavasti myös kasvattaa ja elävöittää kyseistä lukua, joka on tällä hetkellä rautalankamallia ja erittäin lyhyt.
Tämä nykyhetken minä, joka kirjoittaa nyt tätä blogipostausta, ei jaksa vieläkään kuvailla yhtäkään rakennusta.
Vaikka eilinen alkoikin niin, etten kirjoittanut aamulla sanaakaan ja aloitin iltapäivän kirjoitushetken antamalla periksi ja kirjoittamalla yllä olevan virkkeen, niin tuo virke oli lopulta syy, miksi sain eilen niin paljon aikaiseksi. Tuon virkkeen jälkeen sain editoitua vielä kolme lukua ja säädettyä erästä kohtausta, joka ei ihan toiminut (ei se toimi kyllä vieläkään, mutta ehkä vielä joskus).
Ja pahoittelen salamyhkäisyyttä tuon (kaupunginnimi) asian kanssa. Mietin hyvin pitkään, että haluanko paljastaa, minne Kellotorni sijoittuu ja tulin siihen lopputulokseen, etten ihan vielä. Mutta sen voin paljastaa, että aivan kuten Syvän maan juuret, niin tämäkin tarina sijoittuu Yhdysvaltoihin. Ja aivan kuten Syvän maan juurissa, myös tämä tarina sijoittuu ajallisesti menneisyyteen. Yhdysvallat ja menneisyys ovat selvästi asioita, jotka kiehtovat minua. Mielessä pyörii pari muutakin tarinaa ja kumpikin niistä kuuluvat tähän samaan kategoriaan.