Kellotorni on nyt prologi + viisi lukua. Olen nyt viiden luvun aikana ehtinyt jo huomaamaan kuinka epätasaisia nämä luvut ovat olleet. Luku neljä vaati ihan järjettömästi työstämistä, kun taas lukuun viisi lisäsin kolme uutta riviä ja muuten sille ei tarvinnut tehdä mitään. No huomenna aloitan luvulla #6. Vähän tuossa vilkaisin sen suuntaan ja näyttää vähän siltä, että luku tulee vaatimaan aika paljon säätämistä. Se tulee vaatimaan myös vähän uutta tekstiä, mutta kyse on muutamista riveistä, ei kokonaisista kohtauksista.
Luku #6 on tällä hetkellä 4 kohtausta ja 1385 sanaa. Eli ei mikään pitkä luku, mutta silti sen editoiminen tuntuu vähän ylivoimaiselta. Minkä takia en ajattele, että minun täytyy editoida 1385 sanaa, vaan ajattelen sitä kohtauksina. Ensimmäisen kohtauksen editoiminen on aina tavoite, jonka asetan itselleni huomiseksi. Ensimmäinen kohtaus on 381 sanaa ja kyllä minäkin nyt sellaiseen pystyn.
En tiedä onko teistä (blogin hyvin harvoista lukijoista <3) hauskaa lukea Kellotornin editoimisesta, mutta minusta ainakin on hauskaa puhua sen työstämisestä. Samanlaisia juttuja höpöttelin myös vanhan blogin puolella, eli samalla tyylillä mennään 🙂
Seuraavaksi ajattelin jatkaa Alexa Donnen youtube videoiden katsomista samalla, kun neulon kantapäätä keskeneräiseen sukkaan. Haluttaisi ihan hirveästi aloittaa kaikenlaisia uusia neuleprojekteja, mutta ensin pitää kyllä tehdä vähän näitä keskeneräisiä loppuun.
Kyllä on kiva lukea editoimisesta. Ja kaikesta mikä kirjoittamista läheltä liippaa.
Tuota aina mietin, että missä vaiheessa luvut muodostuu. Ww:tä en vielä yhtään osaa jakaa mitenkään selkeästi.
Sulla on siis koko Ww:n käsikirjoitus yhdessä ”pötkössä”?
Ja minä en osaa hahmottaa juonenkulkua, jos sitä ei pätki heti lukuihin 🙂
Minulle luvut muodostuvat todella varahisessa vaiheessa. Esimerkiksi, kun ajattelen Kellotornia ja L:n osuuksia, niin ensimmäinen luku oli se, että L saa tehtävän, jota alkaa tutkia. Toinen luku se, kun hän menee ensimmäistä kertaa juttelemaan asiasta ja kun tämän luvun lopussa hän saa seuraavan vihjeen, niin kolmas on tietenkin, kun hän tarttuu tähän ja lähtee selvittämään sitä asiaa ja siis tätä rataa. Jokaisesa luvusa on yleensä hyvin selkeä alku, keskikohta ja loppu ja ne muodostavat järkevän kokonaisuuden. Luvun aikana voidaan olla useammassa eri tapahtumapaikassa, mutta asia mitä käsitellään on sama ja liittyy tiettyyn selkeään asiayhteyteen.
Olisi mielenkiintoista, jos voisit jossain vaiheessa kirjoittaa pidemmän postauksen siitä, miten itse hahmotat Ww:n, jos et kerta lukuina.
Ww on yhdessä pötkössä. Onhan minulla mielessä jonkinlainen jako tyyliin Alku, Vaihe a, vaihe b, käänne c josta seuraa vaihe d. Mutta en ole päättänyt vielä jakaantuuko luvut juuri noin. Pitää nähdä koko tarina yhdessä koossa, että voin ensin käydä läpi koko rakenteen ja tehdö korjaukset ja luvut katsotaan vasta sitten viimeiseksi 🙂
Koitan tehdä aiheesta oman postauksen, pituudesta en lupqa mitään 😉