Taittovedos

Syvän maan juuret on vihdoin siinä vaiheessa, että työn alla on enää taittovedoksen läpikäyminen. Kävin eilen hakemassa pinkan kustantamolta ja tänään aamulla aloitin. Nyt saan metsästää typoja ja vaihtaa yksittäisiä sanoja, jos jotain parempaa tulee mieleen, mutta uudet juonihaaran keksiminen ei ehkä ole enää suotavaa 🙂

Sivuja on tulossa 472 ja deadline on keskiviikkona. Oikeastaan tiistaina, koska ajattelin käydä keskiviikkoaamuna liikkumassa ja viedä taittovedoksen sen jälkeen takaisin. Päivittäinen sivutavoite on 125 sivua, jotta viimeiselle päivälle jää vähän liikkumisvaraa, jos on tarvetta.

Ja mitä keskiviikon jälkeen? No sitten tapahtuu se, minkä perään olen tässä jo jonkin aikaa haikaillut, eli saan tehdä Kellotornista uuden pääprojektin. Tässä on elämä nakertanut ikävällä tavalla tätä kirjoittamisaikaa, minkä takia sain editoitua Kellotornin ensimmäisen luvun vasta torstaina valmiiksi. Torstaina aloittelin myös seuraavaa lukua, joka koostui enimmäkseen vanhasta tekstistä, mutta osittain myös uudesta. En saanut lukua vielä valmiiksi, mutta se mikä valmistui loi taas uskoa siihen, että ehkä tämäkin teksti voisi jossain vaiheessa olla jotain muutakin kuin pelkkä Scrivener-tiedosto. Olen ollut nyt kaksi viikkoa virkavapaalla ja torstai oli ensimmäinen päivä, kun mietin, että tällaistako tämä kirjoittava arki voi parhaimmillaan olla? Kirjoitin aamulla ja sitten iltapäivällä lisää. Ehdin päivän aikana lukea, neuloa ja jopa käydä illalla kirjastossa kuuntelemassa open mic -tapahtumaa. Että jos tällaisia päiviä saisi lisää, niin ehkä Kellotornin deadlinet voisivat olla ihan saavutettavissa.

Nyt juon toista kupillista kahvia, kirjoitan tätä postausta ja sujautin kissalle aamulääkkeet. Seuraavaksi voisin käydä petaamassa ja sitten tarttua taas oikovedospinkkaan. Ensimmäiset 50 sivua on jo käyty läpi, mutta iltapäivällä pitää olla sosiaalinen ja haluan saavuttaa päivän sivutavoitteen ennen lounasta.