Kirjoitusarkea ja sivuprojekteja

Ei voi kyllä sanoa, että olisi ihan hirveän riemukkaasti alkanut tämäkään vapaa. Kissan kanssa on vieläkin vaikeaa, kun se reagoi vähän huonosti noihin lääkkeisiin. Että ensin stressasin sitä, kun tyyppi lakkasi syömästä ja nyt kun syö niin sitä, että mitään ei tule ulos. Mutta onneksi meillä on ihan mielettömän ihana eläinlääkäri, jolle olen pistänyt melkein päivittäin raporttia ja sitten saan vähän lisäohjeita, että miten toimia. Tänään kissan verinäyte lähti sitten erittäin hintavaan verikokeeseen ja ei voi muuta sanoa kuin että luojan kiitos meillä on eläinvakuutus, niin summasta ei tarvinnut maksaa kuin alle puolet. Olihan se silti kallista, mutta sairaan eläimen hoitaminen vaan on.

Kirjotusrintamalla menee sentään vähän paremmin. Lähetin Syvän maan juuret maanantaina takaisin. Aluksi meinasin, että en minä vielä halua aloittaa Kellotornin kanssa, kun ei voi tietää, että paljonko työtä tuo eka kässäri vielä aiheuttaa. Tiistai aamu menikin sitten kaikkeen muuhun kuin kirjoittamiseen, mutta sitten kun sain iltapäivällä viestiä, että voin ottaa nämä seuraavat pari päivää ihan rauhassa ja että käsikirjoitus tulee vasta loppuviikosta takaisin, niin kummasti alkoi Kellotorni kiinnostamaan. Tiistai-iltana aukaisin sitten Kellotornin tiedoston. Mistähän lie olin saanut sellaisen käsityksen, että käsikirjoitus oli paremmassa kunnossa kuin se oikeasti oli. Tiistain ensimmäinen järkytys tuli siitä, kun huomasin kuinka paljon kerron näyttämisen sijaan. Toinen järkytys sitten siitä, kun tajusin, ettei alku vieläkään toimi. Tiistai-ilta menikin sitten kivasti, kun purin auki tätä alun ongelmaa.

Oli kyllä ihan virkistävää vaihtelua uppoutua kunnolla tällaisen juoniongelman ratkaisemiseen. Syvän maan juurien kanssa ei ole pitkään aikaan ollut tämänkaltaisia ongelmia ja editointikommentit ovat liittyneet enimmäkseen asioiden kuvailuun ja syventämiseen. Otin tämän viikon kirjoitustavoitteeksi Kellotornin ensimmäisen luvun työstämisen. Kertominen on nyt toivottavasti näyttämistä ja kohtauksetkin toimivat (ehkä) vähän paremmin. Luku ei ole ihan vielä valmis, mutta lähellä ollaan ja toivon, että saisin sen huomenna aamulla tehdyksi. Iltapäivällä on muita menoja ja viikonloppu menee taas Syvän maan juurien kanssa, joten saa nähdä miten kerkiän.

Kyllä minä jo vähän haikailen sitä hetkeä, kun Kellotornista tulee vihdoin pääprojekti. Se hetki ei ole vielä, mutta ei se ihan mahdottoman kaukanakaan ole.