Lauantaina olin kissavahtina rellestämään lähteneen kaverin kissalle. Välillä istuttiin kissan kanssa sohvalla ja katsottiin kirjamessujen edellispäivän tallenteita ja välillä taisteltiin neulelangan hallinnasta, sillä neulomattomassa talossa kaikki, langasta puikkoihin, oli kissasta vähän turhankin kiinnostavaa. Ja vaikka yöunet kissatalossa jäivätkin vain kolmeen ja puoleen tuntiin, niin siitä olen tyytyväinen, että sain kirjoitettua.
Kirjoittaminen on takkuillut ja paljon viime aikana. Kynä on kyllä pysynyt ahkerasti kädessä, mutta vaikka miten yritin suunnata ajatukset keskeneräiseen käsikirjoitukseen, kirjoitussessiot tuntuivat muuntuvan terapiasessioiksi ja omien ajatusten setvimisiksi. Vieras ympäristö oli selvästi se, mitä tarvitsin saadakseni kirjoittamiseen vauhtia ja uutta tekstiä syntyi puolentoista luvun verran.
Messukeskukseen suuntasin vasta sunnuntaina ja mukaan tarttui Michaela von Kügelgenin kirjoitusopas sekä Peter Vronskyn Amerikkalaiset sarjamurhaajat. Messupäiväksi sunnuntai oli oikein sopiva. Porukkaa oli, mutta ei ryysikseksi asti ja pisin jono minkä näin oli BookBeatin ilmaiselle jäätelökioskille.