Freewrite ja digitaaliset muistikirjat

Muutama kuukausi sitten törmäsin laitteeseen, joka oli rakkautta ensisilmäyksellä. Freewrite on paperiton kirjoituskone ja tarkoitettu kirjoittajille, joille netti on häiriötekijä. Laitteen näyttö on e-ink näyttö, eli se käyttää samaa elektronista mustetta kuin useimmat lukulaitteet. Näyttö on pieni, koska tarkoitus on kannustaa kirjoittajaa kirjoittamaan eteenpäin editoimisen sijaan. Alkuperäisessä laitteessa ei ollut edes nuolinäppäimiä (nyt ne jo löytyy), eli ainoa tapa korjata vaikkapa kirjoitusvirhe oli pyyhkiä teksti pois virheeseen asti. Laitteen tarkoitus oli simuloida kirjoituskonetta ja siinä syy tähän suunnittelupäätökseen. Freewriterilla voi työstää ainoastaan kolmea eri dokumenttia ja sen wifillä ei voi tehdä muuta kuin yhdistää pilveen, jonne tiedostot tallentuvat.

Oma kiinnostukseni laitteeseen, johtuu juuri sen kirjoituskonemaisuudesta sekä näppäimistöstä. Kaikille näppäimistön tuntuma tai ääni eivät ole tärkeitä, mutta itselleni ne kuitenkin ovat. Kirjoittamisen pitää tuntua kevyeltä ja jos näppäimistöstä lähtee vielä tietynlainen ääni, niin sitä parempi. Kun olin tilanteessa, että tarvitsin uuden läppärin kirjoittamista varten, perustin päätökseni pitkälti siihen, kuinka paljon pidin työpaikan ThinkPadeillä kirjoittamisesta. Kuinka hyvältä näppäimistö tuntui ja kuinka mukavaa niillä oli kirjoittaa. Ja koska koneen ei tarvinnut tehdä muuta kuin pyörittää Scriveneriä, niin minulle riitti hyvin käytetty kone, joka maksoi postikuluineen yli satasen vähemmän kuin halvin Freewrite.

Valitettavasti netti ei ole minulle häiriötekijä. Olen täysin kykenevä ottamaan kaikki ilmoitukset apeista ja palveluista pois ja keskittymään kirjoittamiseen. Tämän lisäksi kirjoitan uuden käsikirjoituksen ensimmäisen version aina käsin, en koskaan koneella. Siksi en voinut mitenkään perustella, miksi olisin tarvinnut Freewriteä.

Vaikka kirjoittaminen on halpa harrastus, jonka aloittaminen ei vaadi suuria investointeja, olen kuitenkin sitä mieltä, että jos maailmassa on työkalu, joka helpottaa omaa prosessia niin miksei satsata sitten kunnon välineisiin, jos on sellaiseen varaa. 

Freewritestä haaveilu sai minut sitten miettimään omaa prosessiani ja varsinkin käsinkirjoittamista, mistä tulemmekin tämän blogipostauksen varsinaiseen aiheeseen, eli digitaalisiin muistikirjoihin. 

Käsinkirjoittaminen on todella tärkeä osa omaa prosessia. Käytän sitä, kun suunnittelen tarinaa, kirjoitan ensimmäistä versiosta mistä tahansa kohtauksesta tai puran juoniongelmia. Ja niin paljon kuin pidänkin käsinkirjoittamisesta, niin samaa en voi sanoa prosessin siitä osasta, kun teksti pitää jälkikäteen siirtää koneelle. Siksi minua on jo pidemmän aikaan mietityttänyt digitaaliset muistikirjat, jossa tämän viimeisen vaiheen voi hypätä kokonaan yli. 

Sivuhuomautuksena vain, että valitettavasti kukaan ei ole sponsoroinut seikkailujani digitaalisten muistikirjojen maailmassa. En saa siis yhtään senttiä siitä, kun linkitän jonkin kaupan sivuille tai kehun/arvostelen jotain laitetta.

Digitaalisia muistikirjoja on kahdenlaisia. Osa näyttää ja tuntuu tavalliselta paperilta ja vaativat tietynlaisen kynän toimiakseen. Näitä varten puhelimeen pitää ladata muistikirjan oma appi ja teksti siirtyy pilveen joko reaaliaikaisesti tai sitten jälkikäteen. Näitä tällaisia muistikirjoja ovat esimerkiksi Rocketbook (jonka sivut ovat uudelleenkäytettäviä), Moleskin+ (jonka sivut eivät ole uudelleenkäytettäviä) tai Wecom Bamboo Slate, jossa paperi ja kynä voi olla mitä tahansa, kunhan kirjoittaa ja piirtää Bamboo Slate-alustan päällä. 

Nämä normipaperiset muistikirjat eivät kiinnostaneet minua kovin paljon, minkä takia en käyttänyt niiden tutkimiseen erityisen paljon aikaa. Se mikä minua sen sijaan kiinnosti olivat ne laitteet, jotka markkinoivat itseään digitaalisena paperina ja jossa kirjoituskokemuksen luvattiin tuntuvan samalta kuin jos kirjoittaisi tavallisella kynällä tavalliselle paperille. 

Yksi vaatimuksistani oli, että kaiken pitää tapahtua samalla laitteella. En halunnut ladata ylimääräisiä appeja, joutua ostamaan uusia muistikirjoja tai pyyhkimään muistikirjan sivuja puhtaaksi käytön jälkeen. Näilläkin muistikirjoilla on kuitenkin omat käyttäjänsä ja varsinkin Rocketbookista olen kuullut paljon hyvää. 

Yksi vaihtoehto olisi ollut ipad tai jokin muu tabletti, sillä useamman mukana tulee nykyisin mahdollisuus kirjoittaa laitteen omalla stylus-kynällä. Mutta, en halunnut myöskään tablettia tai mitään laitetta, missä oli paljon ominaisuuksia. 

Digitaalisina muistikirjoina itseään markkinoivia tabletteja on jo useampia ja esittelenkin seuraavaksi ne neljä laitetta, jotka kiinnostivat minua eniten.

reMarkable 2: Tämä on se laite joka nousi joka haussa eniten esille. Nähtävästi reMarkable oli yksi ensimmäisistä, joka onnistui luomaan paperille kirjoittamisen illuusion. Minkä lisäksi laitteen OCR (Optical Character Recognition) -ominaisuutta, eli käsialan muuntaminen tekstiksi, on saanut paljon kehuja ja mitä parasta suomenkielikin on tuettuna. Laitteessa oli kaikki ne ominaisuudet joita halusin laitteelta (eli ei mitään extraa kirjoittamisen ja OCR:n lisäksi) ja plussana vielä se, että laitteen voi ostaa suomesta, eli hintaan ei olisi tullut enää muuta ylimääräistä kuten postimaksuja tai tulleja ja ongelmatapauksissa olisin voinut asioida suoraan Gigantin kanssa. Ihastuin reMarkableen oikeastaan jo niin paljon, että olin jo viittä vaille ostamassa sitä kunnes… selvisi, että melkein kaikki muu paitsi kirjoittaminen oli siirtynyt maksumuurin taakse. 

Ilman kk maksua laitteella voi tietenkin kirjoittaa ja tekstin voi synkronoida pilveen. Ilman kalliimpaa kk maksua, OCR ei ole käytössä. He, jotka ostivat laitteen ennen maksumuurin käyttöönottoa (lokakuussa 2021) voivat käyttää maksumuurin taakse jääneitä ominaisuuksia ilmaiseksi aivan kuten he ovat tehneet tähänkin asti. Maksumuuri koskee vain uusia käyttäjiä. Netti on tietty jo pullollaan kaikenlaisia epävirallisia korjauksia, jolla voi kiertää osan maksumuurin taakse jääneistä palveluista (ei kuitenkaan ORC:ää), mutta jotenkin en ollut erityisen innostunut ajatuksesta, että näin kallis laite pitää haxeroida käyttökuntoon. Päälle vielä se härdelli, että aina kun laitteeseen tulee päivitys joutuu päivittämään ne epäviralliset korjauksetkin.  

Ilman maksumuuria olisin ollut reMarkablen omistaja jo monta kuukautta. 

Papyr: Yksi harvoista digitaalisista muistikirjoista, joka on A4-kokoa. Kirjoitustuntumaa kuvataan paperiseksi ja ainakin, kun katsoo tuotetta, niin hyvin paperiselta se tosiaan näyttää. Papyrissa on myös se erikoisuus, että useampi ihminen voi yhdistää laitteensa, ja jakaa saman dokumentin. Voit siis samanaikaisesti seurata omalta laitteelta, kun kaveri muokkaa dokumenttiä. Yhdessäkään Papyrin tuotekuvauksessa ei mainita OCR:ää, joten en nyt tiedä onko siinä sisäänrakennettu sellaista (tai onko suunnitteilla tulevaisuudessa). Papyr kiinnosti sen koon takia. Kirjoitan mielelläni A4-koon muistivihkoihin, mutta juuri koko oli lopulta yksi syy miksi en päätynyt tähän. Jotenkin alkoi epäilyttämään, että kuinka hyvin laite kestää, kun tungen sen käsilaukkuun ja kannan sitä ympäriinsä. A4-koko tarkoitti myös sitä, että en varmaan kantaisi sitä joka päivä mukana. Enhän kantanut tavallistakaan A4-muistikirjaani päivittäin mukana, vaan olin ostanut käsilaukkuun pienemmän muistivihon. Ajatukseni kuitenkin oli, että minulla olisi vain yksi muistivihko ja pääsisin eroon siitä, että joka tilanteeseen ja joka projektille olisi omansa. 

PineNote: Linux-pohjainen digitaalinen muistikirja, jonka kehittäminen on vielä kesken. Laitteen voi jo ostaa, jos haluaa koodata sille omia ohjelmia, mutta jos haluaa käyttövalmiin laitteen niin tämä kannattaa vielä unohtaa. Jos PineNotes olisi ollut pidemmällä ja taviskäyttäjä valmis, olisin varmaan päätynyt tähän. Kaikki avoimen lähdekoodin projektit kiehtovat minua ja uskon, että tästä laitteesta kuullaan vielä. 

Supernote A5X/A6X: reMarkable ja Supernote ovat ne kaksi laitetta, joita verrattiin useimmiten keskenään. Kooltaan A5X -laite ja reMarkable ovat samankokoisia ja perusominaisuuksiltaan samantyylisiä. Myös Supernotesin kirjoitustuntumaa kuvaillaan paperiseksi. Supernotesissa on hiukan enemmän ominaisuuksia, kuten kalenteri ja mahdollisuus asentaa Kindle appi, eli laitetta voi käyttää myös lukulaitteena. 

Supernotesissa minua viehätti myös se, että laitetta kehittävä Ratta on yllättävän avoin kehittämissuunnitelmiensa kanssa. Varsinkin siitä olin kovin innostunut, että suomenkielinen OCR on mainittu tulevaisuuden suunnitelmissa.

Yritys on myöskin kiinnostunut parantamaan nykyisten laitteidensa ominaisuuksia sen sijaan, että julkaisisivat jatkuvasti vain uusia laitteita. Kestävän kehityksen kannalta, tämä on positiivinen muutos monen firman toimintaan. Jossain vaiheessa laitteiden ikä ja teknologia tulevat tietenkin vastaan, mutta siihen on vielä muutama vuosi aikaa. 

Supernotesia ei myydä tällä hetkellä vielä suomessa, mutta sitä voi ostaa euroopan sisältä. Gorillascribessä näkyvä hinta on laitteen lopullinen hinta eikä siihen lisätä enää veroja, tulleja tai kuljetusmaksuja. 

Ehkä vaikeinta ostopäätöksen teossa oli se, että reMarkablea lukuunottamatta yhtäkään näistä tuotteita ei myydä suomessa eikä missään pääse kokeilemaan niitä. Kävin Gigantissa kysymässä, että voisiko reMarkeblea testata, mutta edes heillä ei ollut laitteesta esittelykappaletta. Eli riippumatta mihin laitteeseen päätyi, se piti ostaa sokkona. 

Myös se hankaloitti näiden laitteiden tutkimista, että niitä kehitetään jatkuvasti. Jos katsoo vaikkapa vuoden takaista videota reMarkablesta, missään ei puhuta kk-maksuista, koska niitä ei silloin vielä ollut. Samalla tavalla vuoden vanhassa Supernote tai Papyr -videolla saatetaan haikailla ominaisuuksien perään, jotka ovat tulleet myöhemmin jonkin päivityksen yhteydessä.  

Kun tutkin näitä laitteita keväällä päädyin siihen, että ehkä minä nyt vain odotan. Supernote oli näistä laitteista varteenotettavin, mutta silloin Supernotella ei vielä eurooppakauppaa, mistään ei saanut tietoa mitä kuljetus suomeen tulisi maksamaan tai milloin tuote edes lähtisi liikkeelle, jos sellaisen ostaisi. Korona oli sulkenut yrityksen kiinan tehtaat, eivätkä he tienneet milloin ne olivat aukeamassa. Kesäkuun alkupuolella aloin kirjoittamaan tämän blogipostauksen ensimmäistä versiota, kun pop-up Supernotesin sivuilla kysyi, että haluanko siirtyä heidän eurooppakauppaansa. No tietenkin halusin! Hinnat oli nyt euroissa ja niihin oli laskettu kuljetus ja verot ja kesäkuussa tehdyt tilaukset luvattiin lähettää vielä saman kuun aikana. 

Pienen pohdinnan jälkeen päädyin kuin päädyinkin ostamaan itselleni digitaalisen muistikirjan. Ensi postauksessa kerronkin sitten, minkälaisia kokemuksia minulla on ollut Supernotesini kanssa. Pystyikö se korvaamaan kaikki lukuisat muistivihkoni ja oliko sen OCR mistään kotoisin.