Luen Suvi Raitisen ihanan ihanaa kirjaa Omat huoneet: missä naiset kirjoittivat vuosisatoja sitten, ja mietin omaa suhtautumistani tilaan. Sekä tähän fyysiseen tilaan, jossa nyt kirjoitan kuin myös omaan rauhaan. Siihen kuinka paljon sekä minä että puoliso kaivataan yksinoloa ja kuinka onnekkaita olemme molemmat, että löysimme puolison, joka ymmärtää yksinolon tarvetta. Kirjaa lukiessa oli hyvin helppoa samaistua Maria Jotunin tarpeeseen eristäytyä ja ymmärtää Helmi Krohnin turhautumista, kun kotoa ei löytynyt työrauhaa. Tässä meidän nykyisessä asunnossa on kaksi makuhuonetta, joista toinen toimii miehen työhuoneena. Hän voi eristäytyä sinne, kun tarvitsee omaa aikaa ja minä voin eristäytyä loppuasuntoon, kun kaipaan sitä itse. Siitä huolimatta arvostan paljon niitä hetkiä, kun saan olla kotona täysin yksin. Ei niitä nykyisin tule kovin usein vastaan, kun käyn itse töissä ja puoliso on suurimmaksi osaksi etänä. Mutta aina välillä käy niinkin, että minulla on vapaata ja puolisolla tarvetta mennä toimistolle. Pari viikkoa sitten sain viettää puoli päivää täysin tyhjässä kodissa, kun mies oli toimistolla ja kissa eläinlääkärissä hoidattamassa hampaitaan. Olihan sekin omanlaisensa kokemus, kun kotona ei ollut yhtään ketään.
Vaikka omaa rauhaa riittääkin, niin työhuonetta minulla ei kuitenkaan ole. On vaan sohva, jolla kirjoitan suurimman osa ajasta. Ruokapöytä, jos haluan kirjoittamiseen vähän vaihtelua sekä vuode, jonne eksyn kirjoittamaan vielä harvemmin kuin ruokapöydän äärelle. Suurin osa kaikista teksteistäni syntyvät kuitenkin sohvalla. Ei ole väliä kirjoitanko käsin vai koneella niin tässä minä istuskelen epäergonomisessa risti-istuntoasennossa kissan maatessa vieressä. Työhuonetta kaipailen yleensä vain silloin, kun on tarvetta levitellä papereita. Enimmäkseen kyseessä on taustatutkimukseen liittyviä papereita, jotka haluaisin järjestellä erinäisiin kasoihin ja palata niiden pariin seuraavana päivänä. Kissatalossa ei kuitenkaan vaan levitellä papereita yleisiin tiloihin ja oleteta niiden olevan paikoillaan vielä seuraavanakin päivänä.