Maisku Myllymäki on lahtelainen kirjastonhoitaja ja pitkien juoksulenkkien ystävä. Myllymäki on pitänyt jo vuosia bookstagram -tiliä, jossa hän valottaa arkeaan, kirjoittamistaan sekä arvioi lukemiansa kirjoja. Hänen esikoiskirjansa Holly ilmestyi syksyllä 2021.
Hei Maisku. Esittelisitkö itsesi blogin lukijoille ja kertoisitko mistä esikoiskirjasi kertoo?
Hei, olen Maisku Myllymäki, esikoiskirjailija, lukija, kirjastonhoitaja. Esikoisromaanini Holly tutkii sitä, millainen vaikutus toisilla ihmisillä voi meihin olla ja miten esimerkiksi valta ja häpeä liikkuvat ihmisten välillä. Keskiössä on kahden naisen, Evan ja Hollyn, intensiivinen kohtaaminen. He viettävät viikon Hollyn talossa, saarella, keskellä merta. Olen kuvannut kirjaa tilalliseksi, sillä (rajattu) miljöö ja siihen liittyvät yksityiskohdat olivat minulle tärkeitä.
Holly on myös kirja linnuista, kaftaaneista, viineistä, kehoista, kätketystä kiukusta ja huomion janoamisesta. Se on kirja itsensä etsimisestä ja oman tyylisen elämän löytämisestä. Eräs tarkkaavainen lukija kommentoi, että Holly on feministisen veganistinen, ja se pitää varmasti paikkansa. Vaikka en ole kirjoittanut romaaniani mikään tietty sanoma edellä, oma maailmankatsomukseni on sieltä kyllä luettavissa.
Miten tämä kirja sai alkunsa?
Joulukuussa 2015 luin sattumalta pienen lehtijutun naisesta, joka asui yksin saarella ja toimi majakanvartijana. Siinä oli jotain, mikä kiinnosti minua. Aloin kirjoittaa pieniä tekstinpätkiä naisesta saarella. En tiennyt yhtään, mihin suuntaan olen menossa, mutta jokin tuossa miljöössä ja eristäytyneessä tunnelmassa viehätti ja pakotti jatkamaan. Nyt kun kirja on valmis, ajattelen, että se sama ydinkuva on yhä tallella, vaikka kaikki muu on muuttunut.
Mikä oli ensimmäinen lause, jonka kirjoitit käsikirjoitukseen ja löytyykö se vieläkin julkaistussa kirjassa?
Hauska kysymys, johon en valitettavasti osaa vastata! En usko, että julkaistussa kirjassa on jäljellä yhtään sellaista lausetta, jonka kirjoitin ensimmäisen tai edes toisen kirjoitusvuoden aikana. Kirjoitin Hollya yli viisi vuotta ja sinä aikana mylläsin tekstin moneen kertaan aivan uusiksi.
Kävin tämän kysymyksen innoittamana katsomassa tekstitiedostojani vuodelta 2017, ja siellä oli jopa yksi sellainen henkilöhahmo, jota en enää muistanut lainkaan. Valmiissa kirjassa on ulkopuolinen kertoja, mutta vuonna 2017 olen kirjoittanut vielä minämuodossa.
Millaista taustatutkimusta jouduit tekemään kirjaasi varten? Jäikö jokin tietty yksityiskohta erityisesti mieleen?
Kirjoitin aika pitkään ilman mitään erityistä taustatutkimusta, sillä en aluksi tiennyt yhtään, mistä oikein olen kirjoittamassa. Aiheet ja teemat alkoivat hahmottua pikkuhiljaa kirjoittamisen edetessä. Huomasin, että olen kirjoittamassa muun muassa yksinäisyydestä, hiljaisuudesta, häpeästä, kehollisuudesta, äiti-tytär-suhteesta ja ihmisen suhteesta luontoon. Aina kun havaitsin tekstistäni tällaisen uuden teeman, lähdin lukemaan siitä lisää.
Yllätyin siitä, miten upean kaunokirjallisia ja ilmaisultaan rikkaita lintuoppaat voivat olla! Luin lintuoppaita aluksi vain saadakseni niistä faktaa, mutta nopeasti huomasin, että saan niistä paljon myös kieltä.
Missä vaiheessa linnut tulivat osaksi tarinaa? Kuinka paljon tiesit niistä entuudestaan?
Minun täytyi keksiä jokin motiivi sille, miksi Eva saapuu saareen Hollyn vieraaksi. Ehkä noin puolivälissä kirjoitusprosessia sain idean, että Eva tulisi saareen harvinaisen lintuhavainnon perässä. Tämä ajatus loksautti monta asiaa paikoilleen ja koin, että löysin linnuista paljon myös symbolista voimaa tekstiini.
Olin harrastanut jo aiemmin jonkin verran lintujen tarkkailua, mutta en missään nimessä ollut mikään lintutietäjä. Luin Hollya varten paljon mm. lintujen käyttäytymiseen liittyvää kirjallisuutta ja sen myötä olen kiinnostunut linnuista entistä enemmän.
Se, mikä kiehtoi minua lukijana Hollyssä, oli kirjan kirjoitustyyli ja ääni. Onko se, miten Holly on kirjoitettu, luontainen tapasi kirjoittaa vai muuntuiko kirjoitustyylisi tämän kirjan kohdalla, koska käsikirjoitus vaati sitä?
Ihana kuulla! Kieli oli kaiken keskiössä, kun aloin kirjoittaa Hollya. Olen kielilähtöinen lukija ja ajattelin, että haluan kirjoittaa kirjan, jossa oikeastaan kaikki muu on kielelle alisteista. Sen takia vähän yllätyinkin siitä, miten kirjaan lopulta tuli myös aika koukuttava juoni. Oli hienoa huomata, etteivät nämä kaksi asiaa sulje toisiaan pois.
Kirjoitustyylini on kaiken lukemani summa. En usko ”omaan ääneen”, vaan siihen, että ääni rakentuu ja muokkautuu luetun myötä. Joskus vaikutteet näkyvät selvemmin, joskus ne ovat hämäriä itsellenikin.
Sain kirjoittajakoulussa palautetta eräältä kustannustoimittajalta, että kieleni on vähän liiankin kaunista. Kerronnassa oli kieltämättä myös aikamoista pateettisuutta ja sentimentaalisuutta. Se oli parhaita saamiani palautteita, sillä sen jälkeen löysin kieleeni myös rumuutta ja rujoutta, ja teksti alkoi hengittää aivan uudella tavalla.
Kuinka helposti tai vaikeasti kirjan nimi syntyi? Oliko nimi sinun ehdotuksesi vai kustantajan?
Holly oli käsikirjoitukseni työnimi melkein alusta lähtien. Kustantamon mielestä se oli oikein hyvä nimi myös valmiille kirjalle. Emme siis edes miettineet mitään muita nimivaihtoehtoja. Olen nimeen yhä tyytyväinen. Vaikka kirjan näkökulmahenkilö on Eva, Holly on koko teoksen moottori. Ilman Hollya ei olisi draamaa, ei intensiteettiä, ei mysteeriä.
Olet pyörittänyt jo vuosia bookstagram -tili nimellä maiskumy. Mikä sai sinut innostumaan bookstagrammaamisesta?
Pidin aiemmin kirjablogia. Halusin laittaa itselleni muistiin ajatuksia lukemistani kirjoista ja halusin myös osallistua kirjallisuuskeskusteluun. Jossain vaiheessa bookstagram vei kuitenkin voiton kirjablogista. Kun aloin kirjoittaa esikoisromaaniani, jouduin myös priorisoimaan ajankäyttöäni: milloin kirjoitan omaa käsikirjoitustani ja milloin kirjoitan muista kirjoista? Bookstagram on hieman blogia kevyempi muoto olla mukana kirjapöhinässä.
Bookstagramin yhteisöllisyys ja se, miten intohimoisesti monet siellä suhtautuvat kirjallisuuteen, ilahduttaa minua päivittäin.
Miten tasapainotat aikaasi arjen, työn ja kirjoittamisen välillä?
Minusta on tullut loistava priorisoija, aikatauluttaja ja organisoija esikoisromaanin kirjoittamisen myötä. Käytän paperikalenteria, johon ihan konkreettisesti merkitsen, milloin aion kirjoittaa. Lomat, vapaapäivät ja viikonloput ovat jo vuosia olleet ensisijaisesti kirjoittamisaikaa. Arkena varastan aikaa kirjoittamiselle aamuisin ennen töihin lähtöä, etenkin niinä päivinä jolloin menen iltavuoroon.
Haaveilen kyllä ajasta, jolloin voisin keskittyä pelkästään kirjoittamiseen.
Mitä seuraavaksi kirjoittamisen saralta? Joko mielessäsi pyörii uusi tarina?
Olen hiljalleen alkanut hahmotella uutta romaanikäsikirjoitusta. Kaikki on vielä hyvin alussa ja ideat ovat vasta sekalaisia muistiinpanoja muistikirjan sivuilla. Huomaan kuitenkin, että ajatukseni ovat jo vahvasti suuntautuneet uuteen tekstiin: kun saan jonkin idean, en enää ajattele, sopisiko se Hollyyn vaan pohdin, miten voisin hyödyntää sitä uudessa käsikirjoituksessani. Se on ihanaa; olla matkalla jotain uutta kohti.
Maisku Myllymäen bookstagram: https://www.instagram.com/maiskumy/
Sarjan aikaisemmat haastattelut: Kurkistus prosessiin