Silppua

Viime sunnuntaina tulostin Kesäprojektin viimeisimmän version ja pistin sen syrjään. Nyt pinkka makoilee kirjahyllyn nurkassa muutaman viikon ja odottaa, että saisin tekstiin vähän etäisyyttä.

Kun suuntasin toukokuun lopussa retriitille, en todellakaan olettanut, että olisin jo kuukauden päästä tässä pisteessä. Olin varannut Kesäprojektille koko kesän aikaa, mutta nähtävästi se olikin paljon nopeampi projekti.

Jotakuta voisi ehkä kiinnostaa, että miten kahden projektin yhtäaikainen kirjoittaminen sujui?

Vastaus kysymykseen on: Ei mitenkään.

En tiedä olisiko vastaus ollut erilainen, jos kirjoittaisin kokopäiväisesti tai jos opiskelujutut eivät olisi syöneet kesäkuussa niin suurta osaa sekä aivokapasiteetistä että kirjoitusajasta. Mutta näillä rajoitteilla tämä meni nyt näin.

Jotakuta toista voisi ehkä kiinnostaa, että oliko syrjähyppy sen arvoinen?

Vastaus tähän kysymykseen on: Ehdottomasti!

1. 1. Oli virkistävää kirjoittaa jotain ihan muuta kuin pääprojektia.
   2. Oli hauskaa testata uudenlaista kirjoitustapaa. Vaikka juonisuunnitelma syntyikin enimmäkseen käsin, kirjoitin muuten kaiken suoraan koneella.
   3. Oli myös ihanaa saada jotain valmiiksi.

Varsinkin tuo valmiiksi saaminen oli tämän kaiken arvoista. Aloitin Kellotornin kirjoittamisen syksyllä 2016 ja vaikka se on ollut pääprojektina vasta puolitoista vuotta, niin en ole vielä kertaakaan voinut sanoa siitä, että nyt olen kirjoittanut kaiken. Nyt tämä on valmis.

Vaikka Kellotorni ei virallisesti edennytkään syrjähypyn aikana, se ei tarkoita, etteikö Kellotorni olisi hyötynyt tauosta. Heti, kun minun ei tarvinnut ajatella Kellotornia, en ole paljon muuta ajatellutkaan. Vaikka en kirjoittanutkaan Kesäprojektista mitään käsin, samaa ei voi sanoa Kellotornista. Enimmäkseen olen kirjoittanut kaikenlaisia pohdintoja, mutta välillä kaiken sen höpötyksen sekaan syntyi myös ihan järkevääkin tekstiä. Ymmärsin myös vihdoin, mikä käsikirjoituksessa ei vielä toimi ja mitä se vaatii toimiakseen. Kyse ei ole edes kovin suurista muutoksista. Suurin osa palasista on jo olemassa ja kyse on enimmäkseen syventämisestä sekä uudelleenjärjestelystä.

Tällä hetkellä kirjoitan silppua, eli käyn läpi kirjoitusvihkoja ja kerään sieltä käsikirjoitukseen tarkoitettuja pätkiä. Vanhimmat kirjoitukset ovat tammikuulta ja uusimmat vain muutaman päivän takaa. Kirjoitusvihkojen läpikäyminen ei ole mitään lempipuuhaa, mutta toisaalta on ihan hauska nähdä mitä kaikkea sitä on tullut kirjoitettua. Välillä yllätyn (joskus jopa positiivisesti), että tällaistako sitä on tullut raapustettua.