Miniretriitti

Toukokuun viimeisenä perjantaina hyppäsin työpäivän jälkeen kaverin autoon ja lähdimme ajamaan. Meitä oli kolme yhteensä ja suuntana oli Mustion Linna sekä kahden yön miniretriitti. Olimme suunniteltu tätä retriittiä jo pitkin kevättä. Tai eihän tässä oikeastaan ollut paljon suunnittelemista, kunhan sovittiin päivämäärä, varattiin huoneet ja sitten neiti O hankki hoitajan sekä lapselleen että kaneilleen ja olimme valmiita.

Miniretriitillä oli kaksi tarkoitusta: saada irtiotto arjesta ja keskittyä kirjoittamiseen. Jokaisella meillä oli omat tavoitteensa, neiti O kirjoitti seuraavaa dekkariaan ja rouva A työsti oman kirjansa rakennetta.

Oma tavoitteeni liittyi kesäprojektiin ja tarinan juonen suunnitteluun. Tässä lyhyt katsaus viikonlopun kulkuun.

Perjantaina ei ehditty tehdä paljon mitään. Sisäänkirjautumisen jälkeen treffattiin neiti O:n huoneessa.  Syötiin eväät, käytiin kävelyllä ja sitten jokainen meni huoneeseensa. Jaksoin naputella hiukan koneella, ennen kuin menin nukkumaan. Olin odottanut tätä retriittiä siitäkin syystä, että kun kissa oli kotona, saisin vihdoin nukkua pitkään!

Heräsin neljältä.

No ehtipäs ainakin kirjoittaa.

Jos minun pitäisi kuvailla täydellinen kirjoituspäivä niin se oli retriitin lauantaipäivä. Söimme aamupalan yhdeksältä, lounaan puoli yhdeltä ja illallisen viideltä ja kaiken muun ajan kirjoitin. Ennen ja jälkeen aamiaista kirjoitin omassa huoneessa, mutta lounaan jälkeen tein jotain mitä en ollut tehnyt koskaan aikaisemmin, eli kirjoitin ulkona. Olen kirjoittanut ennen kyllä kahviloissa, joskus jopa ulkoilmakahviloissa, mutta en koskaan puiston penkillä. Kerran jouduin vaihtamaan penkkiä, koska kone meinasi ylikuumeta suorassa auringonpaisteessa.

Jaksoin kirjoittaa jopa illallisen jälkeen, mikä oli minulle sinänsä uusi kokemus, sillä kotona tekstiä ei synny enää iltamyöhään. Luulen, että lauantai kirjoittaminen onnistui siitä syystä, että ruokailu/vapaan rytmitys meni nappiin. Kolme tuntia ruokailujen välillä oli täydellistä kirjoitusaikaa. Ja sekin tietenkin auttoi, että ei tarvinnut huolehtia mistään. Ei siivouksesta, roskien viemisestä eikä varsinkaan ruuanlaitosta. Ei tarvinnut edes miettiä sitä, että mitä laittaa ruuaksi. Mustion Linnan ravintolassa oli vielä suppea talvimenu käytössä. Eli sitä vain saapui paikalle ja valitsi mitä söi niistä muutamista vaihtoehdoista mitä oli tarjolla.

Uloskirjautuminen oli sunnuntaina puoli kahdeltatoista ja aamupalatreffit puoli yhdeksältä. Eli jopa viimeisenä päivänä ehti kirjoittaa useamman tunnin.

Ja onnistuiko se? Saavutinko tavoitteeni?

Kyllä ja vielä paremmin kuin olin odottanut. Kun hyppäsin perjantaina kaverin autoon, Kesäprojekti oli aika aukkoinen. Tiesin, miten se lähtee liikkeelle ja mielessä pyöri muutama epämääräinen kohtaus, mutta en tiennyt tarinan juonta tai miten tarinan oli tarkoitus edetä. Ainoa tavoitteeni viikonlopulle, oli saada edes jonkinlainen juoni kasaan.

Aloitin prosessin kirjoittamalla auki kaiken mitä tiesin tarinasta.

Ensimmäinen lause, jonka kirjoitin perjantaina oli

No niin. Nyt pitäis aloittaa ja kirjoittaa [Kesäprojektista] kaiken mitä tiedän. Mutta kun en oikein tiedä paljon mitään.

Sitten aloin selostamaan itselleni mitä tiesin. Tiesin mitä ensimmäisessä luvussa tapahtui ja mitkä tapahtumat potkaisevat tarinan alkuun. Kirjoitin koneella, mutta se mitä kirjoitin oli aika lailla samaa, mitä kirjoitan käsin, kun en tiedä missä mennään.

Aika pian aloin kirjoittamaan samanaikaisesti myös kohtausluetteloa. Lauantai-iltaan mennessä oli suunnitellut jo viisi lukua ja sitten jumituin. En tiennyt miten jatkaa. Sunnuntaina en jaksanut naputella konetta, joten otin kirjoitusvihon esille ja aloin kirjoittamaan. Jatkoin siitä mihin lauantaina jäin. Selostin itselleni mihin olin jumittunut. Ja sitten se lähti rullaamaan ja kun muutama tunti myöhemmin pakkasin tavaroitani, olin jo luvussa 12, mikä on tarinalliesti, loppuratkaisua vaille valmis.

Keskiviikkona sain valmiiksi käsikirjoituksen ensimmäinen (raaka)version. Se olisi valmistunut jo viime viikolla, ellei olisi pitänyt uhrata monta hyvää kirjoituspäivää kouluhommia varten.

Sanoja on vähän päälle 11 tuhatta. Tekstini paisuvat aina editointivaiheessa, eli enköhän saavuta alkuperäisen 20 tuhannen arvioni.

Tällainen kahden yö miniretriitti oli täydellisen pituinen. En halunnut enkä olisi enää tarvinnut vielä yhtä päivää sen lauantain lisäksi. Muut olivat samoilla linjoilla, että joko tällainen miniretriitti tai sitten koko viikko, mutta kaikki muu siltä välillä ei oikein toimi.

Sitä paitsi kissa vietti viikonloppunsa tuijottaen ulko-ovea, niin olisi pitänyt olla aika sydämetön, olla poissa pidempään.

Nähtävästi miniretriitti oli onnistunut kaikkien osallistujien mielestä, koska suunnittelemme alkusyksylle jo seuraavaa.