Olen kirjoittanut tässä muutaman päivän sisällä ihan järjettömän määrän tekstiä käsin. Tämä siksi, että olen yrittänyt ratkaista erästä käsikirjoituksessa olevaa ongelmaa. Valitettavasti tapani ratkaista ongelmia on se, että heitän mukaan vain enemmän juonta, tapahtumia ja hahmoja, joita sitten siivoan editoidessa pois. Tälläkin kertaa lähdin liikkeelle niin kaukaa, ettei se ollut edes hauskaa. Tiesin kyllä kirjoittaessa, että nyt ollaan ihan väärällä polulla ja että ratkaisu on tiivistää ja yksinkertaistaa, mutta joskus on vain pakko kirjoittaa ne sotkuiset juonikuviot alta pois, ennen kuin voi tiivistää. En ole vieläkään onnistunut ratkaisemaan koko ongelmaa, mutta suunta tuntuu oikealta.
Tänään oli juuri sellainen ihanan arkinen kirjoituspäivä, joita toivoisin kaikkien päivien olevan. Aamupäivä meni editoidessa. Lounaaksi tein kanapiirakkaa, koska kaapissa oli ylijäämä juustoraastetta ja pilaantumisuhan alla olevaa fetajuustoa sekä omenamuffineita, koska kaapista löytyi myös pari mätänemisprosessin aloittanutta omenaa. Lounaan jälkeen editoin vielä kahteen ja sitten siirryin lukemaan erästä käsikirjoitukseen liittyvää taustatutkimuskirjaa.
Huomenna työaika on valitettavasti paljon suppeampi, koska iltapäivä menee asioiden hoitoon. Tavoitteena olisi editoida yksi luku. Tämän luvun kirjoittaminen oli takkuista ja ankeaa enkä odota sen editoimisen olevan yhtään hauskempaa.
Muuta
Juhannus meni niin kuin kaikki meidän juhannukset, eli oltiin kotona. Perjantaina käytiin ulkona syömässä, lauantaina katsottiin YouTubesta pari videota, miten tyhjentää hajulukko ja sunnuntaina käytiin ostamassa karhupumppu, kun ei nuo meidän ongelmat johtuneetkaan lavuaarin hajulukosta.
No nyt kaikki toimii ja vesi virtaa eikä meidän tarvitse äyskyröidä keittiön lavuaaria, kun pesukone tyhjenee vedestä. Pieniä iloja 🙂