Viime viikko oli hyvä kirjoitusviikko, kun taas parista edellisestä en voi sanoa samaa. Työmäärällisesti kaikki nämä viikot olivat samanlaisia. Työskentelin ajallisesti saman verran ja tein yhtä paljon hommia. Ainoa syy, miksi viime viikko tuntui hyvältä ja edelliset ei johtui ihan vain siitä, että viime viikolla listasin vihdoin ylös mitä minun pitää ihan oikeasti saada vielä editoitua ennen kesäkuuta.
Lopputulos oli 15 kohdan lista, joista jäljellä on vielä kahdeksan.
Ennen tuota listaamista tuntui vain siltä, ettei mikään edisty. Tämä siitä huolimatta, että ymmärsin tietenkin, että jokainen editoitu kohta vei kässäriä eteenpäin. Listat ovat ihania. Pitäisi harrastaa niitä enemmän.
Ja mitä tapahtuu kesäkuussa? No kesäkuussa annan Kellotornin vihdoin muille luettavaksi. Tällä ensimmäisellä kierroksella muille, tarkoittaa omaa puolisoa. Yleensä kirjoittajia ohjeistetaan, ettei kannata antaa tekstiä äidille tai puolisolle, mutta oikeasti sen voi antaa kelle tahansa, joka uskaltaa antaa siitä kunnon palautetta. Ihan kiva -tyyliset palautteet ei auta ketään.
Muuta
Katsoin eilen kirjoittamiseen liittyvän dokumentin nimeltä Love Between the Covers. Olen halunnut nähdä tämän dokumentin jo vuosia, mutta sitä ei ole vaan saanut suomesta. Viime viikolla mies huomasi, että tämä löytyy Vimeosta. Elokuvan voi joko vuokrata tai ostaa (kumpikin maksaa saman 0.93€). Itse päädyin ostamaan, koska olen aika varma, että katson tämä vielä jossain vaiheessa uudelleen.
Vaikka dokumentti kertookin romantiikkakirjailijoista, niin tätä voi silti suositella kaikille kirjoittamisesta kiinnostuneille. Dokumentin ajava voima oli kuitenkin näiden naisten rakkaus kirjoittamiseen. Katsoessa mieleen muistui taas, kuinka kiitollinen saan olla, että olen löytänyt puolison, joka on aina tukenut kirjoittamista. Sekään kun ei ole aina niin itsestään selvää.