Suurin osa kustantamoista on jo julkaisseet syksyn kataloginsa ja instassa ja muuallakin on pyörinyt kaikenlaisia postauksia uusista kiinnostavista kirjoista. Minua eniten kiinnostava kirja löytyy kuitenkin tällä hetkellä omasta hyllystä ja se on Nathan Hillin Nix.
Sain tämän kirjan käteen tammikuussa 2018 ja siitä asti se on lymynnyt kirjahyllynperukoilla odottamassa oikeaa hetkeä. Nixin lukemattomuus ei ole johtunut siitä, etteikö kirja kiinnosta. Kirja on kiinnostanut minua siitä asti, kun kuulin siitä ensimmäistä kertaa. Lukemattomuus on johtunut vain ja ainoastaan siitä, että sekä Nixissä että Syvän maan juurissa on Samuel niminen hahmo. Tiedostin kyllä, etteivät nämä Samuelit ole millään lailla samanlaisia, mutta itselleni tästä pienestä yhtäläisyydestä nousi kynnyskysymys. Samaa tapahtui myös Jonas Hassan Khemirin Kaikki se mitä en muista -kirjan kanssa. Tarttuminen oli vaikeaa, koska sielläkin oli Samuel. Khemirin kohdalla pääsin tästä esteestä yli, kun aloin järkeilemään, ettei tämä ruotsin Samuel voi mitenkään vaikuttaa omaan Samueliin. Ja tästähän tässä oli lopulta kyse, että pelkäsin toisen tekstien vaikuttavan omaan keskeneräiseen kässäriin. Ja nämä kaksi kirjaa eivät olleet edes ainoat, joiden kanssa kävi näin.
Luin Nixin takakansitekstin äsken uudelleen ja huomasin, että siinä sivutetaan vähän samoja aiheita kuin Kellotornissa. Tällä kertaa tämä ei kuitenkaan aiheuttanut hylkyreaktiota, vaan pikemminkin kiinnostusta saada selville, miten Nixissä on käsitelty tätä aihetta. On oikeastaan aika huvittavaa, miten sama kirja voi herättää näin erilaiset reaktiot eri kässäreiden suhteen.
En ole vielä tarttumassa Nixiin, mutta ehkä syksyllä, kun pääsen Kellotornista hetkeksi eroon.
Muuta
Vappu meni samalla kaavalla kuin kaikki meidän vaput (oikeastaan myös juhannukset, uudetvuodet ja muut pyhät) ennen poikkeustilannettakin, eli välteltiin ihmisiä ja pysyttiin kotona. Sain kirjoitettua ne puuttuvat kohtaukset, minkä takia sain olla sitten ihan luvan kanssa vapaalla koko viikonlopun. Tuli ihan tarpeeseen, että sai puuhastella omiaan eikä tarvinnut miettiä, että pitäisi kirjoittaa.
Se mitä minun pitäisi seuraavaksi tehdä, on siirtää ne käsin kirjoitetut kohtaukset koneelle. Aloittelin sitä tänään, mutta pädipalapeli ja podcastit kuulostivat paljon hauskemmalta tavalta viettää sunnuntai, minkä takia en saanut siirrettyä kuin osan.
Ja podcasteista puheenollen, löysin taas muutaman uuden.
Next Level Authors. Tämä on aika uusi ja kuunneltavana on vain intro + neljä jaksoa. Kuuntelin kaikki ja pidin kovasti. Tässä on aika kiva formaatti, eli kaksi kirjailijaa juttelee keskenään. Kummallakin juontajalla on myös omat podcastit joita lähdin myöskin kokeilemaan.
The Rebel Author Podcast. Tässä on aika hauska tämä juontajanainen ja aiheetkin ovat olleet mielenkiintoisia kuten editointi, ajankäyttö ja maailman rakentaminen.
Great Writers Share. Tästä olen joskus kuunnellut introjakson, mutta jostain syystä tämä on sen jälkeen jäänyt. Voisin yrittää tätä uudelleen, kun saan kuunneltua ensin tuon Rebel Authorin loppuun.