Tällä viikolla minulla oli kovat suunnitelmat olla järjestelmällinen ja tehokas. Tarkoitus oli siirtää korjauksia paperilta koneelle ja kirjoittaa niitä puuttuvia kohtauksia sitä mukaan, kun niitä tuli vastaan. Maanantai meni tosi hienosti. Tiistaina annoin periksi. Jotenkin alkoi vain tuskastuttamaan, kuinka hitaasti editointi eteni varsinkin, kun kässärin alkupuolella oli aika reippaasti noita puuttuvia kohtauksia.
Joten säädin suunnitelmaa ja keskityin vain siirtämään korjaukset koneelle. Muutamana iltana sain aikaiseksi myös vähän uutta tekstiä, eli tämäkin puoli edistyi.
Kellotorni on nyt, kuten kuvassa näkyy, kasa postit-lappuja, puuttuvia kohtauksia ja tekstiin jätettyjä kommentteja.
Postit-lapuille kirjoitetut kommentit liittyvät enimmäkseen tarinan jatkumoon ja loogisuuteen. Esimerkiksi, että hahmot puhuvat tietystä asiasta, josta eivät oikeastaan olleet vielä koskaan kuulleet. Näiden korjaaminen tulee olemaan enimmäkseen sitä, että sirottelen kässäriin vähän enemmän taustatietoa.
Sitten on kässäriin jätetyt kommentit. Merkitsen kommentit hakasuluilla, koska niitä on jälkikäteen helppo etsiä. Nämä kommentit liittyvät enimmäkseen kuvailuun esimerkiksi:
[L:n reaktio, kun K mainitsee hahmon M].
Näitä lisäisin mukaan, jos en sillä hetkellä osannut kirjoittaa jotain tiettyä kohtaa auki.
Ensi viikon suunnitelma on jatkaa editoimista. Enimmäkseen ajattelin purkaa tuota postit sumaa ja jatkaa puuttuvien kohtausten kirjoittamista.
Yllä oleva sitaatti on Alice McDormetin haastattelusta Paris Review -lehden numerosta 230 ja se aika lailla kuvaa omia tunnelmia Kellotornin suhteen. Olen aikaisemminkin maininnut, että Kellotorni tuntui todella pitkään liian epämääräiseltä. Olihan minulla juoni ja hahmoja ja kaikenlaisia kivoja kohtauksia, mutta se ei ollut toimiva kokonaisuus. Tarinan runko oli hajalla ja aika usein tuli mietittyä, että saanko tästä koskaan mitään järkevää aikaiseksi. Olin minä sitäkin jo miettinyt, että jos en saa kässäriä toimimaan tämän vuoden aikana, niin olisin sitten vaan antanut sen olla ja aloittanut vuoden 2021 uudella kässärillä.
Tällä hetkellä tunnelmat Kellotornin suhteen eivät ole yhtään niin epätoivoiset. Tarinalla on muoto, kuten McDermott sen sanoo. Minun ei tarvitse enää rakentaa mitään, parannella vaan. Olen jopa niin toiveikas, että kysyin kustannustoimittajalta, olisiko syyskuu hänelle sopiva hetki lukea kässäri. Joten nyt minulla on myös ulkopuolinen deadline.
Muuta
Jatkaen tällä editointilinjalla, niin kuuntelin tänään lounasta tehdessä How Do You Write -podcastin uusimman jakson. Oli vähän huvittavaa, miten siinäkin puhuttiin editoimisesta ja postit-lapuista. Ja jos editoiminen kiinnostaa, niin kannattaa kuunnella myös jakso 108, joka mainitaan tuossa uusimmassa jaksossa. Herronin vinkki kirjoittaa ylös kohtausluetteloa samalla, kun lukee kässäriä, on ollut mielestäni tosi hyödyllistä kokonaisuuden hahmottamisen kanssa.