Yritän tässä miettiä, että montako lukua olen editoinut tällä viikolla ja vastaus on – en tiedä. Voi olla, että olen editoinut yhden luvun ja aloittanut toisen tai ehkä olen editoinut vain tämän nykyisen luvun ensimmäisen kohtauksen ja nyt jumitan jo toista päivää saman luvun seuraavassa kohtauksessa. Tämän kohtauksen editoiminen tulee venähtämään huomiseen, mutta kunhan saisin sen edes huomenna valmiiksi, olisin ihan tyytyväinen.
Se mitä jännitän tässä nyt eniten, on seuraavat kaksi lukua tämän jälkeen. Ne ovat ehkä helppoja lukuja eli: luen, vähän viilausta ja valmis. Ainakin minulla on niistä sellainen muistikuva, että työstin niitä keväällä aika paljon, ennen kuin sain Syvän maan juurien ensimmäiset kunnon editointikommentit takaisin ja Kellotorni joutui syrjään. En ole kurkannut millaisia nämä luvut oikeasti ovat. Ehkä ne ovat juuri niin helppoja kuin muistan ja kuvittelen tai ehkä ne ovat jotain aivan muuta.
Tämän viikon huono editointiedistyminen johtuu ihan vain kaikesta muusta elämästä. Tällä viikolla kävin kaksi kertaa treeneissä mikä oli ihanaa, mutta söi tehokkaasti kahden päivän editointiajan. Tänään taas piti olla kotipäivä, mutta tulikin eläinlääkäripäivä.
K:n ja L:n osuuksista on jäljellä enää nämä kaksi ja puoli lukua. Tämän viikon tavoite on yhä saada näiden kahden hahmon osuus kasaan koska olisi ihanaa siirtyä maanantaina P:n lukuihin. Tavoite tuntui vielä puoliltapäivin aika epätodennäköiseltä, mutta sitten minulta peruuntui sekä perjantain että lauantain sosiaalinen meno, joten ehkä minä vielä onnistun tässä.
Vaikka tämä päivä oli editointimielessä aika onneton, niin ei tämä päivä ihan hukkaan kuitenkaan mennyt. Tänään koin erään oivalluksen siihen passiiviseen antagonistiin liittyen ja nyt minulla on vähän toivoa jo hänenkin suhteen.