Kuuntelin tuossa torstaina the Writer’s Well -podcastin uusimman jakson, jonka aiheena oli antagonisti. Jakso iski ja upposi ja oli kuin tilaustyönä minulle tarkoitettu. Kuuntelin jakson vielä eilen uudelleen, kun siivoilin kotona, koska se liippasi niin läheltä omia ongelmia Kellotornin kanssa.
Lyhkäisyydessään jaksossa puhuttiin tästä aiheesta, koska toisella juontajalla oli vaikeuksia oman kässärin kanssa. Hänen ongelmansa oli se, että hänen antagonistinsa oli liian selvä. Ei ollut muita vaihtoehtoja kuka se voisi olla kuin tämä yksi henkilö (tarinasta puuttui mysteeri). Minun ongelmani Kellotornin kanssa on taas se, että kässärin antagonisti on liian passiivinen. Hän on olemassa ja tekee omia arkijuttujaan, mutta vaikka hän on kaiken takana hän ei tee nyt mitään estääkseen muiden hahmojen etenemistä.
Mutta en minä stressaa tätä (vielä). Minulla oli Syvän maan juurien kanssa vähän samanlainen ongelma. Silloin kyse oli muutamasta henkilöstä, joiden tiesin olevan kässärissä, mutta jotka eivät esiintyneen lainkaan käsikirjoituksen ensimmäisessä versiossa. Jostain syystä en osannut kirjoittaa heitä mukaan ensimmäisellä yrittämällä, vaikka tiesin aina, että he ovat osa tarinaa. Nämä hahmot tulivat mukaan sitten ensimmäisessä editointi/uudelleenkirjoittamis -kierroksella.
Luulen, että minun kohdallani kyse on siitä, että minusta on vain helpompi hahmottaa asiat pienissä palasissa. Sen takia kirjoitin ensin K:n osuudet ja kun ne olivat jotenkuten kasassa, pystyin ajattelemaan L:n osuuksia. Ja kun ne alkoivat hahmottumaan, kykenin miettimään P:n osuuksia. Ja nytkin, kun olen editoinut ja yhdistellyt K:n ja L:n osuuksia niin P:n osat (n. 10 lukua) odottavat Scrivener -projektin nurkassa, että K ja L:n osuudet on hoidettu ja pääsen laittamaan P:n luvut paikoilleen. Vaikka hahmotankin sen, että jokin tietty asia pitää tapahtua ennen tai jälkeen jotain toista tapahtumaa, niin en silti pysty säätämään P:n osuuksia tällä hetkellä. En osaa ajatella niin monisäikeisesti, että voisin hallita kolmen hahmon juonikaarta samanaikaisesti.
Olen viime aikoina kirjoittanut paljon raakatekstiä kaikkeen Kellotorniin liittyen. Enimmäkseen juoniongelmista joita on tässä rungon kokoamisessa tullut esille, mutta myös vähän tästä passiivisesta hahmosta. Vielä en ole kuitenkaan ottanut tätä ongelmaa kunnolla käsittelyyn, mutta kunhan tuo runko on ensin saatu valmiiksi, niin sitten on tämän vuoro.
Niin ja nämä vaikeudet siitä huolimatta, että suunnittelen juonen kulkua jatkuvasti. En oikeasti ymmärrä, miten ne kirjoittajat, jotka kirjoittavat suunnittelematta, onnistuvat luomaan loogisia kokonaisuuksia. Minusta se on älyttömän kiehtovaa, että jotkut voivat naputella tarinaa eteenpäin tietämättä tarkalleen, mitä seuraavaksi tapahtuu.