Scriveneriä, podcasteja ja neulontaa

Olipas ihana humahtaa tänään oikein kunnon kirjoitustyömoodiin. Vaikka en minä mitään oikein kirjoitellutkaan, mutta tulipas räpellettyä Kellotornia monta tuntia ja sain tehtyä sen mitä halusin, eli siirrettyä L:n uuden juoniosuuden Scriveneriin. Pitää kyllä tunnustaa, että niin hauskaa kuin minulla tänään olikin tämän projektin kanssa niin se kaikki jäi melkein kokematta ihan vain siitä syystä, ettei oikein huvittanut aloittaa. Eilen en tehnyt asian eteen mitään, koska oli muita menoja (eikä tosiaan huvittanut ja lauantain on helppo vedota siihen, että sunnuntaina sitten). Tänään sitten pakotin itseni lukemaan paperilta uuden juonisuunnitelman. Poistelin sieltä pari asiaa, vaihdoin muutaman muun paikkaa ja sitten siirsin kaiken Scriveneriin.

Viestittelin perjantaina parin kirjoittavan ystävän kanssa ja yksi heistä lähetti kuvakaappauksen omasta Scrivener projektistaan ja kertoi siitä, miten käyttää kohtausluettelonäkymää (outliner).

Kohtausluettelonäkymä ei ole minulle tuttu. Kokeilin sitä kerran, kun joku kirjailija hehkutti sitä jossain podcastissa, mutta itse en sille oikein syttynyt. Kaverin kuvakaappaus ja selostus kuitenkin herätti mielenkiinnon, joten päätin, että mitäpäs jos kokeilen sitä uudelleen. Olin muutenkin sopivasti sellaisessa kohdassa tämän työn kanssa, että piti säätää tuota Scrivener projektia.

Itselleni on tutumpaa tuo ilmoitustaulunäkymä

Ehkä suurin rajoite tässä näkymässä on se, että tiedoston synopsiksen pitää tosiaan olla aika tiivis, jotta se mahtui pieneen tilaan. Siis saahan se synopsis olla vaikka kuinka pitkä, mutta sitten osa tekstistä jää piiloon ja silloin se ei mielestäni oikein täytä tehtäväänsä.

Kohtausluettelonäkymässä on kätevää se, että synopsis saa olla niin pitkä kuin on tarvetta. Koska käytän myös tuota ilmoitustaulunäkymää päädyin sellaiseen ratkaisuun, että luvun (kansion) synopsis on tiivis ja kohtausten synopsikset niin pitkiä kuin on tarvetta.

Muita käteviä hahmottamiseen liittyviä asioita mitä käytän ovat ikonit ja tunnisteet (label).

Kellotornissa on kaksi päähenkilöä K ja L. Tämän lisäksi on myös hahmo P jolla on omat menonsa, mutta hänen lukunsa liittyvät L:n osuuksiin.

Hahmot erotan toisistaan niin, että L:n osuuksissa on eri ikoni, kuin se perus oletuskansio. P:n osuudet merkitsen ihan vain otsikkoon. Luvun otsikkona käytän yleensä tapahtumapaikkaa. Sitten on vielä juonihaarat, jotka erotan toisistaan noilla tunnisteilla. Nekin voi värikoodata, mikä auttaa hahmottamaan niitä paremmin.

Scrivener toimii joillekin, mutta ei kaikille. Kirjoitusporukan toiselle kaverille oikea tapa hahmottaa asioita on se perinteinen wordissä scrollaaminen. Meitä on moneksi 🙂

 

Muuta

Minulla on elämässä ihan selvästi vielä yhden hyvän kirjotuspodcastin kokoinen aukko.

Kirjoitus-/kirjallisuuspodcastit joita kuuntelen nyt ovat

The Mando Method

Marginally

How do You Write

The Writer’s Well

Sivumennen

Olen tässä vuosien varrella kuunnellut paljon muitakin. Joitakin olen kuunnellut muutaman jakson ja todennut, etteivät ole ihan minun juttu. Toisia olen kuunnellut vuosia ja sitten kyllästynyt niihin. Suurimman osan podcasteista löydän niin, että joku mainitsee sen jossain toisessa podcastissa ja sitten menen testaamaan. Ihaninta uuden podcastin löytämisessä on se, että jos onnistuu löytämään sellaisen, jota on nauhoitettu pidempään voi kuunnella kaikki jaksot putkeen. Valitettavasti olen kaikkien podcastien kanssa nyt ajan tasalla eli jaksot tippuvat, kun tippuvat. Osa kerran viikossa ja jotkut vähän hitaammin.

Etsinnässä on myös uusi true crime podcasti. Huorapuutarha oli ihana, mutta se jäi, kun alusta vaihtui ja minusta Radioplaytä oli ikävä käyttää. No nyt on pari uutta testauksessa, eli jospa se uusi suosikki löytyy näiden joukosta. Ja kyllä minä varmaan jossain vaiheessa käyn kuuntelemassa ne loputkin Huorapuutarhan jakson. Se oli kuitenkin niin hyvä, mutta nyt nähtävästi jo loppunut.

Toinen podcastimuoto jota olen kaipaillut jo pitkään on ollut joku hyvä hidaselämä/minimalismi/neulonta -podcasti. Onhan noita olemassa, mutta mikään ei ole oikein napannut, kunnes löysin viimeviikolla uusimman netti-ihastukseni, eli Villapesuohjelman <3 Jaksoja löytyy 70 ja minä olen menossa jossain jakson 15 hujakoilla, eli katsottavaa riittää! Tämä on siis videopodcasti ja näitä olen katellut tässä iltani iloksi samalla, kun neulon omia töitä. Ja koska nämä naiset markkinoivat myös muita neulontapodcasteja, niin enköhän löydä sitten sen seuraavan bingattavan sarjan, kun saan ensin tämän katottua 🙂